Keuruun Ekokylä 10. - 11.4.2004
Gelong Thubten on buddhalainen munkki. Hän on saanut koulutuksensa Kagyu Samye Lingin luostarissa Skotlannissa ja pitää stressin vähentämiseen tähtääviä kursseja mm. yrityksissä eri puolilla Eurooppaa. Kursseilla tutustutaan menetelmiin, joita buddhalaisuudella on tarjota avuksi kiireiselle nykyihmiselle: mietiskelyyn sekä myötätunnon, myönteisyyden ja tarkkaavaisen tietoisen läsnäolon harjoituksiin.
Opettaja: Gelong Thubten
Osa 1 | Osa 2 (olet tässä)
Mietiskelemme ensin 15 minuuttia. Muistakaa, että voitte pitää pieniä taukoja itseksenne, älkää ponnistelko liikaa. Aloittakaa kehittämällä oikea motivaatio ja rentouttakaa kehonne. Tulkaa hitaasti tietoiseksi hengityksestänne ja kun kuulette merkkiäänen, rentoutukaa ja omistakaa harjoituksenne muille.
(- mietiskely -)
Tämän harjoituksen tarkoituksena on oppia olemaan antamatta valtaa mielessä liikkuville ajatuksille ja tunteille. Kielteiset tunteet, pelko ja häiriintyminen tahtovat hallita mieltämme. Stressi painaa mieltä, eikä sitä voi mitenkään hallita. Kaikki tunteet ja ajatukset, stressikin, ovat pelkkiä ajatuksia. Hengitykseen keskittyessämme opimme päästämään irti ajatuksista ja palaamaan keskittymisen kohteeseen.
On aivan kuin mielessämme olisi liimaa, ja mietiskely saisi liiman hiukan ohentumaan. Aina kun palaamme hengitykseen, voimistamme kykyämme irrottautua kielteisistä ajatuksista ja kaikenlaisista ajatuksista. Tämä ei tarkoita, että lakkaisimme ajattelemasta ja tuntemasta, ajattelemme ja tunnemme tietenkin edelleen, mutta meillä on enemmän tilaa tehdä valintoja. Elämässämme voi olla ongelmia: vihaa, masentuneisuutta ja pelkoa tms. Vaikka ne ovat vain ajatuksia, ne ovat voimakkaita ja näyttävät hallitsevan meitä. Siksi opettelemme mietiskelyn avulla vapauttamaan itsemme noista asioista.
Psykoanalyysi ja psykoterapia käyttävät hyvin erilaista menetelmää. Ongelmiin keskitytään ja niitä analysoidaan, jotta ymmärrettäisiin niiden syyt. Siinä ei ole mitään väärää, niin voi hyvin tehdä, mutta sillä on rajoituksensa, koska jokaiseen ongelmaan on puututtava erikseen. Usein huomataan, että kun on analysoimalla päässyt eroon jostakin ongelmasta, tulee uusi ongelma. Tuntuu kuin kaivaisi kaatopaikkaa. Tällä menetelmällä päätyy usein myös syyttämään muita, erityisesti omia vanhempia.
Mietiskely on erilaista, koska siinä käytetään yhtä menetelmää, jolla ratkaistaan kaikki ongelmat. Opimme jättämään asiat rauhaan, emmekä jää niihin kiikkiin. Emme tukahduta ongelmia vaan keskitymme muuhun, jolloin ongelma ei tunnu niin voimakkaalta. Kehitämme avaraa mieltä, jossa ongelma voi syntyä ja hävitä omia aikojaan. Buddhalaiset kirjoitukset kuvaavat ongelmaa solmuun menneenä käärmeenä. Miten käärmeen solmu selvitetään? - Kun käärme rentoutuu, sen solmu avautuu itsestään. Se on hyvä esimerkki. Sen sijaan että tarvittaisiin eri avain jokaiseen lukkoon, hankitaan yleisavain.
On toinenkin hyöty, joka on helppo ymmärtää: mietiskely tekee meistä rauhallisempia ja rentoutuneempia. Silloin on vähemmän stressiä ja voi elää tasaisempaa elämää. On selvää, etteivät tulokset näy heti, mutta jos jatkaa harjoitusta, se on palkitsevaa. Tällaisella tiellä voi tuntea varmuutta jo ennen kuin näkee tuloksia, koska tietää, että lääke on oikea. Niin minusta itsestäni tuntuu, riittää että löysin oikean lääkkeen ja käytän sitä kunnes tulee tuloksia, menipä siihen kuinka kauan tahansa. Voi olla luottavainen, kun tietää miten polulla kuljetaan.
Puhuin myötätunnosta jo aiemmin ja puhun siitä nyt lisää. Eräs tärkeä asia, mikä liittyy myötätuntoon, on se, miten kohtelemme itseämme ja muita. Usein suutumme itsellemme, vähättelemme itseämme, turhaudumme ja joskus jopa vihaamme itseämme. Samalla ajattelemme: "Minun ei pitäisi ajatella ja tuntea näin." Mietiskelyssä nämä syvät tunteen tasot opitaan jättämään rauhaan ja lakataan arvostelemasta itseä. Annetaan itsellemme vapaus sanomalla: "Mieleen voi juolahtaa mitä tahansa, minua se ei häiritse." Sen sijaan, että asettaisi kieltoja ja estoja rentoutuu ja antaa kaiken olla.
Näin osoitetaan myötätuntoa omille tunteille. Yleensä emme ole myötätuntoisia niitä kohtaan vaan yritämme painaa ne alas ja päästä niistä eroon. Loukkaamme itseämme tukahduttamalla tunteemme ja myös silloin, kun antaudumme niiden valtaan. Mietiskely on syvällinen tapa kehittää myötätuntoa itsessämme omia kokemuksiamme kohtaan.
Suhteissamme muihin olemme usein epävarmoja, arvostelevia ja ärtyneitä, varsinkin kun joku ei käyttäydy toivomallamme tavalla. Kun ilmaisemme sen, toinen kuulee asiasta ja muuttuu entistä ärsyttävämmäksi. Syttyy sota. On kuin kaksi ihmistä seisoisi veneessä, toinen putoaisi veteen ja itse sukeltaisimme perässä. Sitten on kaksi ihmistä veden varassa, sen sijaan että pysyisimme itse veneessä ja auttaisimme toisen takaisin ylös. Täytyy siis oppia kärsivällisyyttä ja sietää hankalia tilanteita.
Jos joku osoittaa vihamielisyyttä meitä kohtaan tai käyttäytyy muuten kummallisesti, meidän on syytä pysyä rauhallisina ja kärsivällisinä, jotta voisimme auttaa häntä ja korjata tilanteen. Eräs asia, joka pitäisi muistaa, on se, että silloin, kun joku käyttäytyy huonosti, hän on menettänyt itsehallintansa. Hänestä on tullut oman kielteisyytensä orja ja hän käyttäytyy ajattelemattomasti. Hän on kuin sairauskohtauksen saanut, ja jos joku on sairas, häntä ei pitäisi lyödä vaan auttaa. Opetukset kuvaavat tilannetta, jossa osapuolet ovat kuin äiti ja hänen kuumeinen lapsensa. Äiti tahtoisi laittaa lapsen vuoteeseen, mutta lapsi on kuumehoureinen ja potkii vastaan. Äiti tietää, ettei lapsi tee sitä tahallaan ja tuntee myötätuntoa. Sitä voi soveltaa elämään ja ajatella, että jos joku käyttäytyy huonosti, hän on oman kielteisen mielialansa vallassa kuin kuumeessa.
Tässä on toinen esimerkki. Kuvitelkaa olevanne mielisairaalan lääkäri. Kävelette potilaiden parissa, ja he ovat kaikki hulluja. He purevat teitä, huutavat ja hallusinoivat. Lääkärinä tiedätte, että he eivät voi sille mitään, koska ovat sairaita. Ette suutu ettekä syyllistä heitä, he eivät ole väärässä siksi, että heillä on hallusinaatioita, he eivät voi sille mitään. Kun joku käyttäytyy huonosti, hän on kuin väliaikaisesti mielisairas; ei voi sille itse mitään.
Entä me itse sitten? Eikö näin käy toisinaan itsellemmekin? Kun tunnemme todellista suuttumusta, kun kiehumme vihasta, emme voi edes ajatella, huudamme ja loukkaamme ihmisiä. Teemme sellaisia virheitä vähän väliä. Voimme pelätä niin, että olemme täysin kauhuissamme, eikä tuota pelkoa voi poistaa millään. Jos niin voi käydä itsellemme, miksei toisillekin, ja tehtävämme on havaita, että kukaan ei sellaisessa tilassa voi itselleen mitään. Kun ymmärtää, että toinen on hallitsemattomassa tilassa, on helpompi suhtautua häneen rakentavalla tavalla.
Vielä yksi esimerkki. Kuvitelkaa, että olisitte töissä toimistossa, ja eräänä päivänä eräs työtovereistanne tulee töihin ärtyneen oloisena. Hän nälvii, tyrkkii ja tönii muita, niin että hänestä aletaan puhua toimistossa pahaa. Sitten joku kertoo sinulle: "Etkö tiennyt, että hänen vaimonsa kuoli eilen?" Tai: "Hänen talossaan kävi varkaita." Tai: "Hänellä oli kauhea riita kotona." Olipa syy mikä vain, heti kun kuulet syyn, asenteesi muuttuu ja olet pahoillasi hänen puolestaan. Annat kaiken anteeksi, ajattelepa vain, jos kuulisit: "Hänellä on syöpä." Kun tiedät, ymmärrät syyn käytökseen ja toivot hänelle kaikkea hyvää.
Syyn tietäminen auttaa ymmärtämään toisten huonoa käytöstä ja antamaan anteeksi. Eri tilanteissa tulisi muistaa, että aina on joku syy. Miksi meidän pitää tietää se, voimme olettaa, että syy on, sillä ihmiset eivät käyttäydy huonosti ilman syytä. Miksi he tekisivät sen, huono käytös ei helpota heitä ja hekin kärsivät siitä. Jos ymmärtää tämän, ei tuomitse muita niin helposti.
Eräs merkillinen asia on, että kun joku käyttäytyy vihollisen tavoin itseämme kohtaan, hän on itse asiassa ystävämme. Hän on se vastus, jota tarvitaan, jotta voi kehittyä. Vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kehittää omaa myötätuntoa, anteeksiantoa ja ymmärrystä. Näiden taitojen avulla meistä tulee voimakkaita. Miten voisimme saada nuo taidot ilman ketään, joka pahoittaa mielemme? Vihollisesta tulee apuri, jos tiedämme, mikä on tilanteen opetus. Kohtaamme opettavia tilanteita varmasti, niitä ei tarvitse erikseen etsiä.
Kun näkee ikävät tilanteet mahdollisuuksina kehittyä, elämänasenne muuttuu myönteiseksi, eikä mikään ole ongelma. Pelot alkavat hävitä.
Tämä ei tietenkään ole aivan helppoa vaan hyvin korkeatasoista opetusta, mutta siihen voi pyrkiä ja saavuttaa tiellään merkkipaaluja vuosien vieriessä. Asenne on tärkeä, mutta jotta se toimisi käytännössä, tarvitaan myös mietiskelyä, sillä haasteiden yllättäessä ei ole aikaa ajatella. Toimimme automaattisesti syvään juurtuneiden tapojen ja tottumusten mallin mukaan.
Olemme voineet kuulla lukemattomia kertoja henkisten opettajien ja kirjojen neuvot: "On tärkeää että ei tuomitse ja että antaa anteeksi." Kesken kaiken vaikeuksien tullessa kaikki se tieto häviää päästämme, koska emme reagoi järjellä vaan tunteella. Tässä mietiskely auttaa, koska sen avulla opitaan olemaan tarkkaavainen. Tarkkaavaisuuden eräs ominaisuus on kyky muistaa oikeaan aikaan se, mitä tulee muistaa. Jos olisimme huomaavaisempia ja tarkkaavaisempia, vaikeassa tilanteessakin ehtisimme harkita päätöksiämme ja meillä olisi enemmän mahdollisuuksia toimia sen mukaan, mitä olemme oppineet.
Tämä on tärkeää, ja toivon että ymmärsitte, mitä koetin sanoa. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Ymmärrän, että mietiskelyssä ajatukset tulevat ja menevät ja niihin ei takerruta. Aikaisemmin koetin voittaa pahat ajatukset hyvillä, ja siitä muodostui minulle tapa. Tuntui kuin olisin nyrkkeilyottelunkatsomossa katselemassa ajatuksiani, jotka taistelivat keskenään. Voiko niin mietiskellä?
GT: Kyllä.
Kysymys: Jos näkökenttä mietiskelyn aikana hämärtyy tai pimentyy kokonaan, onko parempi koettaa nähdä edes jotain, vai voiko näkökentän jättää pimeäksi?
GT: Varo, ettet jännitä silmiä liikaa. Jos niin käy, sulje silmät hetkeksi, rentoudu ja avaa ne uudelleen. Älä koeta saada mitään muuttumaan pakolla, vaan rentoudu ja aloita uudelleen alusta.
Jos kulkee henkistä tietä tai kehittää mieltään, on tärkeää mietiskellä. Voi myös muuttaa asenteitaan ajattelemalla myönteisesti. Jos nämä kaksi menetelmää yhdistetään, siitä tulee tehokas harjoitus. Puhun tässä harjoituksesta, jota perinteisesti kutsutaan neljäksi perusajatukseksi, neljäksi tavalliseksi perustukseksi tai neljäksi tavaksi muuttaa mieli.
Nämä ovat neljä aihetta, joita voi ajatella säännöllisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin niillä voi muuttaa elämänasenteen myönteiseksi ja niiden avulla voi oppia näkemään tiettyjä elämän tosiasioita. Toiseksi tällä harjoituksella voi kasvattaa innostusta harjoitukseen. Useinhan on niin, että oppii mietiskelemään ja uskoo siihen, mutta ei tule tehneeksi sitä. Tunteen tasolla vaistomainen halu mietiskellä ei ole tarpeeksi kehittynyt, ja etsii edelleen viihdytystä itsensä ulkopuolelta.
Vaikka siis tietää älyllisesti, että aidoin rentoutuminen tulee mietiskelyn kautta, ja että mietiskely on keino, jolla ongelmat oikeasti ratkaistaan, kun tulee kotiin illalla töiden jälkeen, laittaa television päälle. Sitten ajattelee: "Nyt minun täytyy mietiskellä." Sammutetaan TV ja ruvetaan valmistamaan täydellistä meditaatioistuinta, mihin kuluu varsin pitkä aika. Juuri kun olisi aika aloittaa harjoitus, huomaa soittavansa ystävälleen ja kysyvänsä: "Mitä teet tänä iltana? Mennäänkö juhliin vai elokuviin? Pitkästyn täällä kotona!"
Emme siis mietiskele niin paljon kuin haluaisimme, suurimman osan aikaa meillä näyttää olevan jokin este. Nämä neljä ajatusta, josta puhumme nyt, kehittävät itseluottamusta, niin että harjoitus alkaa kiinnostaa enemmän. Buddhalaiset korostavat ahkeruutta kovasti, mutta se ei tarkoita, että asioita pitäisi tehdä velvollisuudesta tai jonkin uhan alla. Emme kanna mitään taakkaa. Mietiskely tuntuu usein taakalta: "Minun täytyy tehdä mietiskelyharjoitukseni." Onko se jonkinlainen vihollinen?
Kirjoituksissa todellista ahkeruutta verrataan elefanttiin. Elefantti on keskellä hiekkaerämaata Intiassa ja pulahtaa jääkylmään järveen saadakseen helpotusta kuumuuteen. Tiedätte mistä puhun, koska tässä maassa se on tapana… On siis kuuma, ja kun on liian kuuma, sukelletaan kylmään veteen ja se virkistää. Tämä on kielikuva; sukellamme meditaatioon helpottaaksemme kärsimyksiämme.
Jotta mietiskely muuttuisi kiinnostavaksi, asenteita on muutettava, ja siksi teemme nämä neljä harjoitusta. Tämä ei ole mietiskelyä, sillä mietiskelyssä ajatusten annetaan mennä. Tässä pitää ajatella aktiivisesti.
Neljällä aiheella on perinteiset otsikot: 1. arvokas ihmiselämä, 2. kuolema ja pysymättömyys, 3. karma ja 4. Samsara. Kun pidän kursseja, joiden aiheena on stressi, annan aiheille helpommat otsikot: 1. itseluottamus, 2. muutos, 3. etiikka ja 4. vapaus.
Jokaista aihetta pohdiskellaan erikseen samalla kun istutaan mietiskelyasennossa. Silloinkin kun kävelee ja tekee muuta, voi silloin tällöin tuoda aiheen mieleensä. Niitä voi siis harjoittaa sekä muodollisesti että epämuodollisesti.
Itseluottamus merkitsee, että tuntee elämällään olevan tarkoituksen. Kaikki tahtovat olla varmoja itsestään ja jotkut ovatkin varsin itsevarmoja. Usein itsevarmuus perustuu kuitenkin pelkoon. Se perustuu muiden hyväksyntään, hyvä esimerkki tästä ovat kuuluisuudet. Tämä yhteiskunta ihannoi kuuluisuuksia jumalina. He näyttävät hyvin itsevarmoilta: he ovat rikkaita, onnellisia ja kauniita. Todellisuudessa heidän varmuutensa perustuu siihen, mitä muut ajattelevat heistä, he ovat yleisönsä orjia. Jos yleisö ei hyväksy heitä, he eivät ole kerrassaan mitään. Se on epävakaa tilanne ja täynnä pelkoa.
Vaikka emme olisi kuuluisia, kuuluisuus on haaveenamme, sen tuoma itsevarmuus. Luulemme että itseluottamus syntyy siitä, kun elämässä menee hyvin, se perustuu siis aineellisiin asioihin. Olemme itsevarmoja, koska kaikki pitävät meistä, koska meillä on rahaa pankissa, koska näytämme hyvältä ulospäin. Se on turhaa varmuutta, sillä ulkoiset asiat voivat muuttua koska tahansa. Jos tällaisen ihmisen erottaa ympäristöstään, hän ei kestä sitä.
Todellinen itseluottamus syntyy, kun tuntee, että omalla elämällä on tarkoitus, tapahtuipa mitä tahansa. Tuntee, että elämä on kallisarvoinen ja hyödyllinen. Kaikilla elämänmuodoilla on tunne omasta arvokkuudestaan, kaikki arvostavat elämäänsä, se on itsesuojeluvaisto. Eläimetkin pitävät huolta siitä, että niillä on lämmin ja tarpeeksi ruokaa. Ne huolehtivat itsestään. Ihmisinä mekin kartamme nälkää ja pidämme kehomme kunnossa. Elämän arvo ei rajoitu vain lihallisiin asioihin, meidän tulee oivaltaa, että olemme arvokkaampia kuin pelkästään kehomme. Meillä on kyky muuttaa mielemme ja olla muille hyödyksi. Se on mitä arvokkain asia. Jos harjoittaa mietiskelyä, kulkee siihen suuntaan. Pitäisi tuntea olevansa onnekas ja myös rikas, koska on saanut mietiskelyohjeet. Ilman niitä onnea ei löydy, sillä etsii aina väärästä suunnasta.
Onhan meillä vikoja; voi tuntea itsensä lyhytjännitteiseksi, ärtyisäksi, kateelliseksi jne. Voi kuitenkin olla varma siitä, että on löytänyt parannuskeinon. Kun osaa mietiskellä, on astunut polulle, ja pitäisi tuntea, miten onnekas on, kun se mahdollisuus on tullut elämässä eteen.
Tämä mahdollisuus merkitsee sitä, että elämä on muuttunut arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Olemme saaneet lääkkeen, joka parantaa kaikki sairaudet, sillä kaikki riippuu mielestä. Vaikka meillä olisi vakavia fyysisiä sairauksia, niin vaikka mietiskely ei niitä paranna, se voi muuttaa asenteemme sairautta kohtaan. Myönteistä asennetta voi kehittää loputtomiin. Mietiskelyn kautta muuttuu myös hyödyllisemmäksi muiden kannalta. Tuntee, että omalla elämällä on arvo myös muille, ei vain itselle.
Arvokkuuden tunteminen kehittäminen ja elämän kallisarvoisuuden pohdiskelu lisäävät itseluottamusta. Käy myös niin, että pystyy käyttämään elämänsä paremmin, koska arvostaa saamaansa tilaisuutta enemmän. Jos tietää olevansa onnekas, lakkaa pitämästä kaikkea itsestään selvänä. Monet tuhlaavat elämänsä ja päivittelevät sitten kuollessaan, miten paljon jäi tekemättä.
Kun on syntynyt ihmiseksi, on onnekas, mutta ellei tiedä sitä, on kuin joku, joka elää elämänsä köyhässä murjussa tietämättä, että lattian alle on haudattu aarre. Aarre vastaa ihmiselämän antamia mahdollisuuksia. On tunnistettava, että elämä antaa hyvän tilaisuuden kehittyä, ja että tuo mahdollisuus on hyvin harvinainen. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Jos ei ole karmaa löytää kultaa, niin sitten sitä ei löydä.
GT: Karma ei merkitse kohtaloa. Karmaa voi muuttaa joka hetki. Voimme kehittää oikean karman juuri nyt. Ei tarvitse ajatella, että kaikki on ennalta määrätty, eikä sille voi mitään.
Itseluottamusta kehitetään niin, että istutaan kuten tavallisella mietiskelyistunnolla, omaksutaan oikea motivaatio ja istutaan oikealla tavalla. 10 - 15 minuutin ajan ajatellaan sitten aihetta, joka on itseluottamus. Ajatellaan niitä asioita, joita opetin ja ajatellaan aihetta henkilökohtaisella tasolla. Mietitään: "Mitä itse ajattelen tästä, mitä on itseluottamus?" Tutkitaan aihetta eri näkökulmista ja pureskellaan se kunnolla. Tehdään näin hetken ajan. Omaksukaa oikea motivaatio ja ajatelkaa sitten tätä aihetta.
(- pohdiskelu -)
Monien ihmisten mielestä tama harjoitus on aluksi vaikea, koska mieli kieltäytyy ajattelemasta mitään. Kävikö teille niin? Jossain määrin? Se on kiintoisa psykologinen ongelma. Kun koettaa lopettaa ajattelemisen, ajatuksia tulvii mieleen, ja kun käskee itseään ajattelemaan, mieli tyhjenee. Mieli tuntee käskyt rajoituksena ja alkaa kapinoida. Tämä ratkaistaan niin, että rentoudutaan, ja kun mieli ei tunne olevansa puristuksissa, se voi myös rentoutua ja sitten voimme tehdä sillä mitä tahdomme.
Pohdiskelu on kohteen analysointia, ja jos jännittyy liikaa, eikä voi enää pohdiskella, pitää rentoutua ja päästää irti aiheesta. Rauhoitu ja palaa aiheeseen sitten, kun olet valmis. Tässä voidaan myös käyttää samaa menetelmää kuin aiemmin mietiskelyssä, niin että tehdään harjoitusta jonkin aikaa, pidetään lyhyt tauko istunnon aikana ja paneudutaan aiheeseen uudelleen. Olen kuvannut aihetta tässä hieman, voitte myös lukea siitä muista lähteistä, kuten Akong Tulku Rinpochen kirjasta Kuinka tiikeri kesytetään. Siellä on kappale Kallisarvoinen ihmiselämä. Siitä saatte lisää pureskeltavaa. Muistakaa ajatella myös omintakeisesti. Tämä on hyvin yksilöllinen harjoitus. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Teen ammatikseni hierontaa ja sehän on ammatti, jossa ihmisiä autetaan. Onko se riittävä motivaatio?
GT: Se on oikein hyvä. Elämässä ei kuitenkaan koskaan pidä tyytyä omii saavutuksiinsa. Jos ajattelee tehneensä tarpeeksi, elämä loppuu siihen. Pitäisi aina ajatella olevansa valtavan matkan alussa. Ei ole mitään rajoja sille, kuinka paljon voi olla hyödyksi itselleen ja muille. On oikein hyvä, että sinulla on jo siemen: työsi hierojana. Anna sen kasvaa suureksi puutarhaksi.
Tahtoisin puhua vielä hieman lisää itseluottamuksesta. Siihen liittyy myötätunnon kasvaminen. Mietiskelyn tietä kuljettaessa kuljetaan myös myötätunnon tietä. Jokainen tietää mitä myötätunto tarkoittaa ja joskus tunnemme sitä. Usein se kuitenkin rajoittuu säälin tunteeseen. Sääli on hyvä tunne, ajatellaanhan siinä toista henkilöä, mutta se ei varsinaisesti auta ketään. Kohde voisi hyvin vastata: "Kiitos vain säälistäsi, mutta saisinko jotain syötävää?" Myötätunnon voimalla toimitaan, se ei ole pelkästään tunne. Sääli on sikälikin ongelmallista, että tuntee helposti olevansa muita parempi. Tulee ylpeäksi. Se ei ole puhdas näkemys, ei voi auttaa ihmisiä, jos katsoo heitä alaspäin. On tärkeää, että myötätuntoon liittyy kunnioitus ja nöyryys.
Toinen rajoitus myötätunnossamme on puolueellisuus. Tunnemme myötätuntoa ainoastaan läheisiämme kohtaan. Tai jos näemme tilanteen, missä joku vahingoittaa toista, olemme myötätuntoisia pelkästään uhria kohtaan. Pitäisi tuntema myötätuntoa myös hyökkääjää kohtaan, mikä ei tarkoita sitä, että hyväksyisi hänen tekonsa. Se tarkoittaa, että pitäisi yrittää ymmärtää ja auttaa myös häntä.
Suurin rajoittava tekijä myötätunnossamme on avuttomuus ja heikkous. Katsomme maailman tuskaa ja tunnemme: "En voi tehdä sille mitään." Olemme avuttomia ja turhautuneita. On tärkeää, että myötätuntoon liittyy varmuus siitä, että pystyy auttamaan. Kun harjoitamme mietiskelyä, omistamme harjoituksemme kaikkien olentojen hyödyksi. Ehkä se ei auta ketään juuri nyt, mutta koska jokaisen harjoituksen tulos tähtää tähän päämäärään, tulevaisuudessa siitä on hyötyä muille. Näin on, koska koko ajan mielemme muuttuu entistä myötätuntoisemmaksi ja vahvemmaksi ja mietiskelyn tuloksena pystymme auttamaan muita aidosti. Kehitymme siihen suuntaan hitaasti mutta varmasti.
Jokainen mietiskelyistunto on myötätunnon ilmaus, sillä alas istuessamme tiedämme luovamme oikeat olosuhteet ollaksemme muille hyödyksi. Olemme kuin tulevat lääkärit opinahjossaan. Harjoittelun avulla opitaan se, mitä tarvitaan muiden auttamiseksi. Silloin ei tarvitse tuntea avuttomuutta eikä heikkoutta. Mietiskely tekee myötätunnosta mielentilan, se on enemmän kuin häilyvä tunne. Mietiskely vähentää taipumustamme tuomita ja arvostella, se vähentää myös pelkoja ja kehittää rentoutuneen olon, johon myötätunto yhdistyy. Kun tietää olevansa tuolla tiellä, voi tuntea suurta itseluottamusta.
Eräs myötätunnon este voi olla itsekkyys. Auttaa jotakuta, mutta toivoo samalla itselleen jotakin. Esimerkkinä tästä on tilanne, kun antaa toiselle lahjan, ja saa läimäyksen vastaukseksi. Sitten ajattelee: "Annoin sellaisen lahjan, miksi hän maksaa minulle siitä näin?" Tai jos näkee paljon vaivaa auttaakseen jotakuta, joka sitten käyttäytyy meitä kohtaan huonosti tai loukkaa. Tuntee itsensä petetyksi. "Kaiken sen jälkeen mitä tein, kuinka hän voi tehdä tämän minulle? Sellainen ajattelu paljastaa, että myötätuntomme ei ollutkaan aitoa, vaan odotimme jotain palkaksemme. Ostamme ihmisten ystävyyttä. Tämä on itsekkyyttä, vaikka sitä tuskin huomaa. Olemme asettaneet ehtoja. Ehdoton rakkaus ei odota minkäänlaista vastalahjaa, rakastamme riippumatta siitä, mitä saamme vaihdossa takaisin.
Usein muita auttaessaan pettyy, ellei tuloksia näy. Uupuu, koska työ ei näytä tuottavan tulosta. Sekin on aika itsekästä. Myötätunnosta täytyisi oppia poistamaan kaikki odotukset. Jos odottaa jotakin, se merkitsee, ettei ole oikein varma itsestään, itse asiassa pelkää. Tarvitsee jotain, koska tuntee riittämättömyyttä. Ei ole tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän tarvitsee, sitä enemmän pelkää. Mietiskely on hyväksi, koska siinä opitaan vähentämään omia tarpeita. Vähennetään ahneutta, haluja ja odotuksia. Sitten voidaan vähitellen alkaa auttaa muita aidommin. Otetaan eri tilanteet vastaan sellaisina kuin ne ovat, ilman taka-ajatuksia.
Nämä olivat muutamia ajatuksia siitä, miten myötätunto ja itseluottamus liittyvät yhteen. Tässä on ajattelun aineksia, ja on hyvä pohdiskella tätä säännöllisesti.
Muutos on toinen neljästä aiheesta, jotka muuttavat asenteita ja lisäävät innostusta harjoitukseen. Kaikki muuttuu; buddhalaisuudessa pysymättömyydestä puhutaan paljon ja se on tärkeä aihe.
Pysymättömyys ja muutos on kaikkien asioiden luonnollinen ominaisuus, ja se pitää hyväksyä. Kaikki on muutoksen tilassa, liikkeessä, ja jopa hyvin kiinteältä vaikuttavat kappaleet hajoavat. Talo, jossa olemme, pöytä tässä edessäni, nekin hajoavat joskus. Tiede on jo todistanut meille, ettei aine ole niin kiinteää kuin miltä se näyttää. Pöydässäkin on monia osia, joista se koostuu ja osat itsessään ovat muuttuvaisia.
Puhumme täällä stressin hallinnasta, ja siitä pidetään nykyisin paljon kursseja. Usein kursseilla kuitenkin käsitellään vain stressin oireita. Voi esimerkiksi oppia hallitsemaan paniikkikohtausta, mutta paniikki iskee uudelleen, ellei sen syytä poisteta. Todellinen syy on asennetasolla, tapa nähdä asiat. Stressin ja kaikkien elämänongelmien pääsyy on kykenemättömyytemme hyväksyä sitä, että kaikki on pysymätöntä.
Pysymättömyys on kuin joki, se virtaa koko ajan, ja rakennamme siihen patoja. Sitten joki tulvii padon yli. Älyllisesti toki tiedämme, että kaikki on pysymätöntä, mutta tapa jolla elämme todistaa, ettemme usko siihen tunteiden tasolla. Ikään kuin leikimme, että ehkä kaikki ei olekaan pysymätöntä. Aivojen ja sydämen välissä on suuri kuilu. Vaikka tiedämme, emme elä sen mukaisesti, ja todisteena siitä on se, että kiinnymme koko ajan erilaisiin asioihin. Se merkitsee, että emme todellisuudessa ymmärrä pysymättömyyttä. Aina kun takerrumme ja kiinnymme johonkin asiaan tai ihmiseen, toivomme, että ehkä se ei tällä kertaa olekaan väliaikainen olotila. Jos kaikki on väliaikaista, olemme jo hävinneet, emme voi voittaa sitä taistelua koskaan. Kiintymys merkitsee tässä odotusten asettamista. Takertumisen tunne tarkoittaa sitä, että haluaa jonkin asian pysyvän sellaisena kuin se on, ja kun se alkaa muuttua, hätäännymme ja tulee stressi. Meillä on pieni stressi koko ajan, koska tiedämme, että olemme riippuvaisia monista asioista, jotka ovat itse asiassa pysymättömiä ja joihin ei voi luottaa.
Tämä on vahingollista, petymme ja turhaudumme jatkuvasti. On opittava kulkemaan enemmän virran mukana, antaa joen virrata ja määrätä tahdin. Puhumme takertumisesta / kiintymyksestä ja takertumattomuudesta / kiintymättömyydestä. Ne ovat huonoja sanoja, koska kiintymättömyys viittaa tunnekylmyyteen ja voi ajatella, ettei voi enää nauttia mistään eikä olla mukana missään. Ikään kuin pitäisi pysyä erossa kaikesta. Se ei ole se, mitä tarkoitamme, se on itse asiassa eräs takertumisen muoto. Paras lääke takertumista vastaan on olla tyytyväinen siihen, miten kaikki on ja antaa asioiden tulla ja mennä.
Meillä on jatkuva menettämisen tunne, koska asiat, jotka haluaisimme pitää itsellämme, tuntuvat karkaavan käsistämme, ja se on turhauttavaa. Kun turhautuu ja tuntee olevansa häviäjä, se on merkki, että riippuu kiinni asioissa, jotka ovat vaarassa kadota, eikä ole tilaa nauttia mistään uudesta. Kolikon toinen puoli on, että huonotkin asiat muuttuvat, eivät ainoastaan hyvät. Kaikki muuttuu. Vaikuttaa siltä, että emme huomaa sitä tosiseikkaa, että ikävät asiat elämässä lakkaavat jossain vaiheessa ja luulemme, että ongelmat pysyvät ongelmina ikuisesti. Siitä tulee ylimääräistä tuskaa, tuntee toivottomuutta. Niin on, koska ei muista, että kaikki on pysymätöntä. Tietenkin asiat muuttuvat, ne ovat tehneet niin ennenkin. Montako kertaa olette olleet vaikeassa tilanteessa? Montako kertaa tunsitte tilanteen täysin toivottomaksi? Se loppui, siitä on jäljellä vain muisto. On hyvin tärkeää herätä huomaamaan pysymättömyys kaikkien asioiden kohdalla ja lakata huijaamasta itseään.
Pysymättömyyden suurin esimerkki on kuolema. Se on kaikkein pelottavin esimerkki. Oma kuolemamme pelottaa, samoin läheisten kuolema. Se on luonnollinen tunne ja tavallinen asenne. Jos voi hyväksyä, että kuolema on luonnollinen osa elämää, siihen on helpompi suhtautua. On selvää, että edelleen takertuu elämäänsä ja suree läheistensä kuolemaa, mutta se ei ole aivan yhtä raskasta. Jos tukahduttaa ajatuksen kuoleman mahdollisuudesta ja kieltää sen, se lisää kärsimystä. Meidän kulttuurissamme kuolemaa pidetään pahana, eikä siitä puhuta eikä sitä edes ajatella. Tiedotusvälineet antavat meille haavekuvan ikuisesta nuoruudesta, ja jokainen ikääntymisen merkki nähdään ongelmana, jota pitää paeta.
Paljon energiaa kulutetaan siihen, että teeskennellään, ettei kuolemaa ole. Siksi siitä tulee niin pelottava äkillinen järkytys. Ajatus kuolemasta täytyy hyväksyä. Ei niin, että muuttuisi raskasmieliseksi tai leikittelisi sillä, se tulee vain asettaa sille kuuluvalle paikalle omassa mielessä.
Jos tarkastelee sitä, miten elämäämme tuhlaamme, huomaa, ettei kuoleman mahdollisuutta ajatella. Elämme kuin eläisimme ikuisesti, ja lykkäämme tärkeitä asioita huomiseen, kunnes eräänä päivänä on liian myöhäistä. Paljon tuskaa koetaan silloin, kun mennyt elämä kaduttaa, tuntuu tuhlatulta, ja kun päämäärät ovat jääneet saavuttamatta. Juuri nyt meillä on mahdollisuus alkaa elämään niin, että emme joudu katumaan myöhemmin, voimme elää täydesti ja aidosti.
Kun ihmiset sitten yrittävät elää täydesti ja aidosti, useimmat kiristävät tahtia niin kuin kilpa-ajajat urheiluauton ratissa kiihdyttävät vauhtia kierros kierrokselta. Tärkeintä olisi muistaa, että pysymättömyyttä ennen pohdiskelimme itseluottamusta ja elämän tarjoamaa arvokasta mahdollisuutta edistyä henkisellä tiellä. Se on se, mikä tekee elämästämme merkityksellisen. Mietiskelyn ja henkisten harjoitusten parissa aikamme ei kulu hukkaan. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Kuoleman pelko tulee siitä, että ei tiedä minne on menossa.
GT: Kärsimme, koska pelkäämme sitä, mihin ehkä olemme menossa ja koska emme halua päästää irti siitä, missä olemme olleet. Olemme kiintyneet asioihin, jotka on jätettävä taakse. Mietiskely poistaa pelkoja ja takertuvaa kiintymystä. Se on mitä parasta valmistautumista kuolemaan.
Teemme nyt samanlaisen harjoituksen kuin ensimmäisenkin aiheen kohdalla. Istukaa hyvässä mietiskelyasennossa ja kehittäkää hyvä motivaatio. Sitten pohdiskelette pysymättömyyttä jonkin aikaa yleisesti ja sen jälkeen kuolemaa erityisesti. Näitä kahta aihetta.
(- pohdiskelu -)
Tämä oli toinen neljästä perustuksesta. Niitä kutsutaan perustuksiksi, koska ne ovat kuin talon perustus. Talo on henkinen harjoituksemme ja sen perusta on oikea asenne, joita nämä pohdiskelut kehittävät. Ne koskevat varsin tavanomaisia aiheita, niissä ei ole mitään mystistä eikä erityisen itämaista. Ne ovat asioita, jotka tiedämme, ja älyllisesti ne on helppo ymmärtää. Jokainen tietää, että kaikki muuttuu ja on pysymätöntä. Kuten sanottu, sitä ei kuitenkaan ole sisäistetty, sillä emme elä sen mukaisesti. Toimimme aivan kuin emme tietäisi. Siksi näitä aiheita täytyy pohdiskella säännöllisesti ja istua alas pysähtyäkseen. Niin tieto siirtyy päästä sydämeen, muuttuu tiedosta viisaudeksi. Kun ymmärrämme syvällisesti näiden asioiden olevan totta, elämme elämäämme siitä tiedosta käsin.
Stressinhallintakursseilla ei yleensä käytä sanaa karma, koska se kuulostaa mystiikalta, ja puhun vain etiikasta. On kuitenkin kyse samasta aiheesta.
Moraali ja etiikka ovat sanoja, joihin liittyy estoisuuden tunne, on kuin astuisi suoraan viktoriaaniseen aikaan. Voi olla, että on saanut itse kokea kasvatusta ja muuttunut sen takia pelokkaaksi ja jäykäksi. Buddhalainen etiikka on paljon yksinkertaisempaa. Tutkitaan millä tavalla teot saavat aikaan kärsimystä ja vältetään sellaisia tekoja, koska ei haluta aiheuttaa kärsimystä. Oikean ja väärän käsite perustuu buddhalaisuudessa siihen, mikä aiheuttaa ja mikä ei aiheuta kärsimystä ja se perustuu myös siihen, millä tarkoituksella teko on tehty.
Jos elää hyveellistä ja myönteistä elämää, on helpompi rentoutua ja pelkää vähemmän. Suuri osa stressistä syntyy siitä, että ei toimi tarpeeksi varovaisesti ja luo sen takia tarpeetonta kärsimystä itselleen ja muille. Stressi syntyy kalvavasta pelosta ja syyllisyydestä, joka liittyy niihin asioihin, joissa olemme toimineet väärin. On siis tarpeen elää niin puhdasta elämää kuin pystyy.
Tarvitsemme eettiset ohjeet, joita ei pidä ottaa sääntöinä vaan keinoina suojella itseämme ja muita kärsimykseltä. Ohjeet tarvitaan, koska mielemme ei ole vakaa, se ei ole hallinnassamme ja viha, kateus ym. tunteet tulevat pintaan ilman, että voimme sille mitään.
Moni sanoo, että ei pidä säännöistä vaan tahtoo olla vapaa. Todellisuudessa elämme kuitenkin sääntöjen mukaan aamusta iltaan. Jos tahtoo keittää kupillisen teetä, on seurattava tiettyjä ohjeita saadakseen teekupillisen. Pitää keittää vesi, löytää kuppi, laittaa teepussi kuppiin ja kaataa vesi pussin päälle. Ei ole mitään järkeä sanoa, että tahtoo olla vapaa eikä piittaa ohjeista. Muuten ei saa teetä.
Ohjeet liittyvät siihen, mitä on tehtävä saadakseen aikaan sen, mitä tahtoo. Mietiskelyn ja elämän tuloksena yleensä toivotaan rauhaa ja onnea. On siis tehtävä niitä asioita, jotka luovat sitä ja vältettävä kaikkea, mikä estää rauhaa ja onnea. Sitä karma tarkoittaa. Karma on kuin siementen kylvämistä. Teot, sanat ja ajatukset ovat siemeniä, syitä, jotka johtavat tulokseen joko heti tai vasta aikojen kuluttua.
On selvää, että rauha on tavoiteltava asia. Mitä on tehtävä, jotta rauha syntyy? Ensinnäkin mietiskelyn siemeniä pitää kylvää jatkuvasti. Joka kerran kun istuu mietiskelemään, kylvää siemenen suureen peltoon ja syntyy onnellisuuden karmaa. Lopulta voi korjata onnellisuuden sadon. Kun sen tietää, mietiskelee ahkerammin, sillä hyvän tulevaisuuden luominen innostaa. Tulevaisuus on todella omissa käsissämme, sillä meillä on kyky kylvää oikeanlaiset siemenet. Toisaalta on myös vallassamme lakata kylvämästä huonoja siemeniä. Tässä eettiset ohjeet auttavat.
On kolme fyysisiä tekoja koskevaa ohjetta, neljä puheeseen liittyvää ohjetta ja kolme, jotka liittyvät ajatuksiin. Nämä eivät ole yksittäisiä tekoja, joita tulee välttää, vaan kokonaisia tekojen luokkia. Esimerkiksi ensimmäinen ohje, tappamisen välttäminen, sisältää kaikenlaisen väkivallan ja aggression. Se ei tarkoita, että voi lyödä toista, kunhan varmistaa, ettei tapa häntä.
Kolme ruumiillisiin tekoihin liittyvää ohjetta ovat
Neljä puheeseen liittyvää ohjetta ovat
Kolme ajatustason tekoa, joita tulee luopua, ovat
Kateudesta ja himosta luopuminen on meidän kulttuurissamme keskeisen tärkeää. Kulutusyhteiskunta perustuu kateuteen ja himoon ihan täysin. Jos tahtoo, että ihmiset ostaisivat tavaroita, on tehtävä heidät kateellisiksi toisilleen. Mainokset suunnitellaan siten. Meidän tulisi oppia olemaan tyytyväisiä, tyytyä siihen, mitä meillä jo on.
Toinen kielteinen ajatustason teko, suuttumus ja viha, voi kohdistua johonkin tai sitten se on taakka, jota on kannettu pitkään. Ellei voi antaa anteeksi, se tekee omasta olosta kireän ja on kuin raskas kuorma painaisi hartioita. Tähän luokkaan kuuluvat myös äkkipikaiset luonteet ja kapeakatseiset fanaatikot. Jos on valmiiksi vihainen, uskontoa ja politiikkaa voi käyttää väylänä ilmaista vihaansa.
Väärät näkemykset ovat ongelmistamme suurimpia, sillä tietämättömyys estää onnea löytymästä. Tietämättömyys voidaan voittaa opiskelemalla Buddhan opetuksia tai muita itsellenne läheisiä filosofioita ja mietiskelemällä. Varmistakaa kuitenkin, että filosofia, jota seuraatte, on aito, myötätuntoinen ja rehellinen. Kysykää itseltänne: "Olenko muuttumassa tämän filosofian avulla ystävällisemmäksi ja rauhallisemmaksi ihmiseksi?"
Nämä olivat kymmenen tekoa, joita tulisi välttää. Kun etiikkaa ja karmaa pohdiskellaan, ajatellaan aihetta ensin yleisesti, ja voi myös käydä läpi mielessään kymmenen kohtaa. Pääasia on ymmärtää, että jokainen teko johtaa tulokseen. Jos voi toimia myönteisesti, se on parasta. Kielteisistä teoista seuraa kielteinen tulos. Omaa elämäntapaa tulee tarkastella siinä valossa. Tähän liittyy käsite "oikea elämäntapa", jolla on suuri vaikutus kokemaamme stressiin.
Buddha puhui paljon oikeasta elämäntavasta ja tarkoitti sillä sitä, että tulisi varmistaa, ettei ansaitse elantoaan aiheuttamalla kärsimystä muille. Vahingon tuottamista muille tulisi omalla uralla välttää ja jos mahdollista, työn tulisi olla muille avuksi ja hyödyksi. Jos ansaitsemme muiden kustannuksella, jos muut kärsivät, miten voimme olla aidosti onnellisia? Mieli kovettuu, ja alkaa ajatella: "Niin kauan kuin omat asiani ovat hyvin, en välitä miten muille käy." Siitä seuraa monenlaista jännitystä ja stressiä, sillä itseä täytyy ruveta suojelemaan. Elämään astuvat pelko, taistelu, pettymys ja syyllisyys. Joidenkin syyllisyys on niin tukahtunutta, että he eivät edes tunnista sitä syyllisyydeksi, vaan he voivat pitää sitä esimerkiksi kunnianhimona.
Tämä pohdiskelu koskee sitä, mikä saa meidät kärsimään, ja miten kärsimyksestä vapaudutaan. Mistä kärsimyksemme tulee? On ymmärrettävä, että se tulee omasta mielestämme, egosta. On myös huomattava, että jos kuvittelee kärsimyksen ja onnen johtuvan ulkoisista asioista, ei voi koskaan olla vapaa.
Kaikki ulkopuolellamme oleva on pysymätöntä, myös me itse; mielemme muuttuu ja se, mitä on muutettava, on asenteemme, jos tahdomme löytää onnen. Perusvirhe on luulla ulkoisia asioita onnen ja kärsimyksen lähteeksi. Luulemme, että onni ja kärsimys ovat esineiden ominaisuuksia. Sen takia juoksemme ympyrää, jota buddhalaisuudessa kutsutaan samsaran pyöräksi. Juoksemme kohti asioita, joiden luulemme tekevän meidät onnellisiksi ja juoksemme poispäin siitä, minkä ajattelevan aiheuttavan itsellemme kärsimystä. Juoksemme juoksemasta päästyämme.
Jotta pääsisimme vapauteen tuosta kehästä, meidän täytyy katsoa omaa mieltämme ja ymmärtää, etteivät ympärillämme olevat asiat voi tuoda meille lopullista tyydytystä. Tyytyväiseksi voi tulla vain muuttamalla asenteensa myönteiseksi. Se merkitsee riippumattomuutta ja vapautta. Muuten on riippuvainen kaikesta, etsii pakopaikkaa, eikä missään ole turvallista.
Tämä neljäs harjoitus liittyy siis siihen, että huomaa, miten tärkeää on harjoittaa mieltään. Silloin käyttää siihen aikaa ja tekee harjoituksia mielellään entistä enemmän. Kuten sanoin jo aiemmin, olemme kiinnostuneita mietiskelystä, mutta siihen ei tahdo jäädä aikaa. Uskomme siihen älyllisesti, vanhat tottumukset vievät voiton. Harjoituksesta täytyisi tulla vaistomaista ja nämä neljä pohdiskelevaa harjoitusta syventävät luottamustamme sen tehoon.
Hengellinen tie ei ole itsestä erillinen. Monet yrittävät muuttaa itsensä uskontonsa tai muun ulkoisen asian mukaisiksi. Sillä tavoin muuttuu epärehelliseksi ja joutuu teeskentelemään sopiakseen tiettyyn henkiseen järjestelmään. Sitten alkaa inhota itsessään niitä puolia, jotka eivät sovi tuohon hengellisyyteen. Teeskentelee olevansa hyvä ihminen. Niin tekee, koska koettaa sovittaa itseään ulkoiseen malliin. On hyödyllisempää tuoda hengellisyys luokseen, omaksua opetukset ja soveltaa niitä rehellisellä tavalla.
Harjoituksen tulisi olla elämänläheistä ja koskea omia ongelmia, omaa kärsimystä. Kaikkien neljän perusajatuksen kanssa tulisi olla hyvin rehellinen itselleen. Ne ovat henkilökohtaisia asioita ja pohdiskelussa käytetään omia kokemuksia elämästä. Siten opimme sisäistämään uskomme ja syventämään sitä niin, että olemme varmoja mietiskelyn tärkeydestä. Ilman varmuutta mietiskelee vain epäsäännöllisesti. Neljä pohdiskelua auttaa tässä ja edistää terveitä elämäntapoja.
Jos tekee näitä harjoituksia muodollisesti istunnoilla, olisi hyvä viettää kunkin aiheen parissa vaikkapa kuukausi ulkomaailmasta eristäytyneenä. Ne pitäisi tehdä järjestyksessä, järjestystä ei saa sekoittaa. Jos tekee harjoituksia arjen lomassa voi aloittaa aamuisin tarkkailemalla hengitystä ja pohdiskella iltaisin hiukan kaikkia neljää perusajatusta. Olisi kuitenkin suositeltavaa, että ensin viettää kuukauden niistä jokaisen parissa erikseen, ennen kuin siirtyy seuraavaan.
Oikea järjestys auttaa ymmärtämään aiheita paremmin, koska edellisessä harjoituksessa hankittu tieto on seuraavan pohja. Istuntojen välillä täytyisi koettaa olla tarkkaavainen samalla kun istuu, kävelee, syö tms. Mieli tuodaan nykyhetkeen olemalla tietoinen siitä mitä tekee yksinkertaisella ja suoralla tavalla. Silloin ei ole tarpeen keskittyä hengitykseen, on vain tietoinen nykyhetkestä. Se on avara, avoin tila, siinä ei keskitytä yhteen tiettyyn pisteeseen. Askareiden lomassa voi myös pohdiskella näitä neljää perusajatusta ja nähdä maailman niiden suodattamana. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Mitä neljän perusajatuksen jälkeen tapahtuu? Palataanko takaisin ensimmäiseen ajatukseen?
GT: Kun on käynyt kaikki neljä pohdiskelua läpi asteittain, voi palata niihin tilanteen mukaan. Sovelletaan siis tilanteen kannalta keskeisintä ajatusta. Voi myös muistuttaa itseään niistä lyhyesti päivittäin.
Tämä on viimeinen harjoituksemme ja voitte käyttää sitä, jos kohtaatte vaikeuksia. Kun on ristiriitatilanteessa, hämmentynyt ja tuntee tarvitsevansa hiukan apua. Jos mielenne on kuohuksissa, ylivilkas tai olette peloissanne, voitte tehdä tämän harjoituksen eräänlaisena siunauksena itsellenne.
Tiibetinbuddhalaisuudessa tehdään paljon mielikuvaharjoituksia. Tässä harjoituksessa visualisoidaan sinisen värinen valo. Se on sinänsä tehokasta ja samalla oppii visualisoimaan. Monet pitävät visualisoimista vaikeana, koska he yrittävät nähdä jotakin silmillään. Niin ei ole, vaan näissä harjoituksissa käytetään mielikuvitusta.
Me käytämme mielikuvitustamme jatkuvasti. Jos mainitsen ystävänne nimen tai kotitalonne, voitte nähdä ne silmissänne. Visualisoiminen ei ole sen vaikeampaa. Harjoituksessa visualisaatiota käytetään keskittymisen kohteena. Tässä tapauksessa ajattelemme, että sininen valo antaa meille vakaan mielen ja voimaa selvitä ongelmistamme.
Jos harjoituksen aikana tuntee, että jännittyy, eikä saa selkeää mielikuvaa syntymään, voi rentoutua, hengittää syvään ja yrittää uudelleen. Aloittelijan on vaikea keskittyä mielikuvaan jatkuvasti. Mieli on epävakaa ja niin on visualisaatiokin. Ei ole tarvetta ryhtyä kilpailuun itsensä kanssa eikä mitata aikaa, kuinka pitkään pystyy visualisoimaan. Harjoitusta tehdään, jotta kestävyys kasvaa. Keskity ennemmin sen merkitykseen kuin menetelmään tai muihin yksityiskohtiin.
Ohjaan harjoituksen nyt. Istu mietiskelyasennossa, rentoudu ja ole läsnä kehossasi.
Kuvittele, että katsot syvänsinistä avaruutta ilman rajoja. Avaruutta ei tarvitse nähdä silmillään, kuvittele se mielessäsi. Ajattele, että se väreilee energiaa ja valoa. Jos kuva häipyy, se ei haittaa, tuo se takaisin mieleesi sitten kun voit.
Kaukaisuudessa näet valopisteen, joka liikkuu lähemmäs itseäsi ja suurenee. Kun se tulee lähemmäksi, se muuttuu täydelliseksi palloksi, joka muodostuu kieppuvista sateenkaaren väreistä. Se on nyt edessäsi ja tunnet, että sateenkaaren värit vastaavat viiden elementin puhtautta. Maaelementin keltainen väri tuo tasapainon tunteen. Valkoinen vesielementin väri yhdistää eri asiat toisiinsa. Tulenpunainen väri antaa lämpöä. Ilmaelementin vihreä valo liittyy älykkyyteen ja avaruuden väri on syvänsininen.
Eri värit sulautuvat syvänsiniseen, koko pallo muuttuu siniseksi. Se on lasuurikiven sinistä väriä valon muodossa. Kun katsot sitä, tunnet, että se antaa sinulle horjumattoman varmuuden ja rohkeuden tunteen. Tunne, että sininen väri säteilee itseäsi kohti valopallosta ja koskettaa sydäntäsi. Siinä on koko maailmankaikkeuden parantavat ominaisuudet. Se menee sisään rintaasi ja täyttää sinut kokonaan. Voit ajatella sen virtaavan jatkuvasti, tai että se tulee sisään kehoosi sisään hengitysten myötä. Jos valo kohtaa pelkoa tai kielteisyyttä kehossasi, se muuttaa sen sinisenmustaksi savuksi. Savu tulee ulos kehostasi ja häviää ilmaan edessäsi jättämättä jälkeäkään.
Valo siis parantaa ja muuttaa ongelmat savuksi, joka lähtee pois kehosta. Jos sinusta tuntuu, että varastoit ongelmia johonkin tiettyyn kohtaan kehossasi, tunne, että valo todella menee sinne ja puhdistaa nuo kohdat. Jos kohtaat tunnetason ongelmia, tunne että valo muuttaa ja puhdistaa tunteesi.
Samalla kun valo puhdistaa pois ongelmiasi tunne, että kehosi muuttuu vähemmän kiinteäksi ja kevenee. Ruumiisi on sinisen valon puhtauden täyttämä ja valo on avaraa. Keho ei enää ole kiinteä. Lepää helpotuksen tunteessa, vapaudessa ja varmuudessa. Kaikki on avaraa kuin taivas.
Tähän harjoitus päättyy. Sitä voi tehdä silloin tällöin ja erityisesti vaikeina aikoina sitä voi käyttää saadakseen tasapainoa. Sen avulla voi myös kehittää myötätuntoa. Kun annamme sinisen valon parantaa itsemme, kehitämme myötätuntoa itseämme kohtaan. Valon voi myös ulottaa muille ja kehittää myötätuntoa heitä kohtaan. Se tehdään niin, että saatuasi valon ensin itsellesi voit alkaa kuvitella, kuinka se koskettaa muita olentoja.
Voit kuvitella, että sininen valo koskettaa läheisiäsi tai jotakuta, joka tarvitsee apua ja että se muuttaa ja puhdistaa pois kaiken kärsimyksen. Voit myös ajatella, että sininen valo menee kaikkien olentojen luo kaikkialla ja poistaa kaikkien kärsimyksen. Tätä visualisaatiota voi käyttää missä ja milloin vain, aina tarvittaessa. Siihen voi liittää vahvan tarkoituksen, joka on melkein kuin rukous, missä toivotaan, että sininen valo poistaisi kaikki ongelmasi, ja erityisesti sen, joka sillä hetkellä vaivaa. Onko teillä kysymyksiä?
Kysymys: Voinko käyttää valkoista valoa?
GT: Kuudesta eri väristä valitsin tämän sinisen.
Kysymys: Mitä valkoinen tarkoittaa?
GT: Harjoitus liittyy Tara-Rokpa terapiaan. Myös Kuinka tiikeri kesytetään -kirjassa harjoitus on kuvattu tarkemmin.
Kertaan vielä, että hengityksen säännöllinen tarkkailu on pääharjoitus ja tekipä mitä harjoitusta tahansa, jokaisen istunnon alussa ja täytyy kehittää oikea motivaatio. Jokaisen istunnon lopuksi ansio tehdystä harjoituksesta omistetaan kaikille olennoille. Harjoitukset tulee yhdistää arkielämään rentoutumalla ja kehittämällä tietoisuutta säännöllisesti askareiden lomassa. Illalla, tai milloin itselle parhaiten sopii, tehdään Neljä tavallista perustusta ja sinisen valon visualisaatiota käytetään erityisissä ongelmatilanteissa, paineiden, pelon ja jännityksen alla.
Lisää neuvoja voi hankkia mietiskelykursseilta. On tärkeää, että tarvittaessa voi kysyä henkistä neuvoa joltakulta, koska on helppo tehdä virheitä ja ulkopuolinen voi nähdä selkeämmin mitä meidän tulisi tehdä.
Tiibetiläisessä perinteessä perimyslinjan siunaus on hyvin tärkeä asia. Perimyslinjan haltijoita kutsutaan nimellä tulku. Heidän arvonimensä on rinpoche tai tulku ja meidän järjestömme johtaja on nimeltään Akong Tulku Rinpoche. Teemme työtämme hänen johdollaan ja siksi tuntuu, että paras, mitä voi antaa muille, on ohjata ihmiset hänen luokseen. Jos voimme synnyttää oikeanlaisen asenteen, hän voi tulla Suomeen ja niin saamme perimyslinjan siunauksen. On siis tehtävä harjoituksia ja luotava tarve hengelliselle neuvonantajalle.
On totta, että Akong Rinpochen aikataulu on hyvin täynnä, eikä teidän pidä ajatella, että vika on teissä, ellei hän heti pääse tulemaan. Toivokaa kuitenkin hartaasti, että hän löytäisi aikataulussaan raon ja pääsisi käymään. Sen lisäksi on tärkeää valmistaa itseään henkisesti. Perimyslinjan siunaus merkitsee sitä, että Buddhasta alkaen aina tähän päivään asti on valaistuneiden mestarien linja, jotka kantavat valaistumisen perinteensiirtoa muassaan. Valaistuneet opettajat voivat olla miehiä tai naisia ja buddhalaisessa perinteessä onkin ollut muutamia hyvin pitkälle valaistuneita naisopettajia. Nämä opettajat antavat meille siunauksen, jota voi verrata siemenen kylvämiseen. Siitä kasvaa kukka. Ainoat, jotka voivat todella tehdä sen, ovat valaistuneita mestareita, joita kutsutaan tulkuiksi. Kun on heihin yhteydessä, se on kuin olisi laittanut pistotulpan pistorasiaan tai kuin joisi vettä suoraan pulppuavasta lähteestä. Harjoitus tuottaa tulosta nopeammin ja on enemmän energiaa. Se ei merkitse, että olisi gurun orja. Akong Rinpochella ei ole mitään toivetta ruveta kenenkään guruksi. Hän ei pidä opettajana olemisesta eikä hän matkusta ympäri maailmaa kerätäkseen oppilaita. Hänen puhtaan motivaationsa ansiosta, ja koska hän kuuluu perimyslinjaan, voimme kuitenkin saada vajrayana-opetusten kaikki siunaukset hänen kauttaan.
Kun Rinpoche vierailee jossain maassa, hän käyttää paljon aikaa antaakseen ihmisille henkilökohtaista neuvontaa. Hänet tunnetaan hyvin myös tiibetiläisenä lääkärinä ja terapeuttina. Voitte pyytää häneltä myös turvautumisseremoniaa, jonka kautta astutaan virallisesti buddhalaiselle tielle. Turvautuessa saa Buddhan siunauksen Rinpochen välityksellä, ja se auttaa harjoituksessa.
Rinpoche suorittaa myös seremonioita, joita tarvitaan erilaisten harjoitusten tekoon. Tiibetinbuddhalaisuudessa tehdään usein jumaluuksien visualisaatio-harjoituksia. Sellaisia ovat Chenrezig, Tara ja Lääkäribuddha. Niitä varten tarvitaan voimansiirto (initiaatio, vihkimys). Näihin harjoituksiin liittyy visualisaation ohella mantran lausuminen. Nämä initiaatioseremoniat ovat kaikille avoimia, ja niihin voi tulla vain saadakseen siunauksen ja voittaakseen fyysisiä ja psyykkisiä esteitä.
Akong Rinpoche on eräs heistä, jotka pitävät yllä vanhaa karma kagyu -perimyslinjaa. Se tulee suoraan Buddhalta ja sen mestareita ovat mm. Milarepa ja Karmapa. Kun solmii yhteyden perimyslinjaan, se auttaa harjoituksessa, koska se asettaa ihanteen, jota kohti pyrkiä. Perimyslinja on myös viitekehys, jossa voimme olla olennoille hyödyksi. Jokaiseen perimyslinjaan sisältyy täydellinen harjoitusohjeiden aarteisto ja laman työnä on avata se aarrearkku. Onko teillä kysymyksiä tästä aiheesta?
Kysymys: Voiko voimansiirto tapahtua toisella tasolla?
GT: On erilaisia tapoja saada se. Me tavalliset ihmiset saamme sen istumalla laman edessä, osallistumalla seremoniaan ja rukouksiin. Usein seremonian lopuksi jokainen menee erikseen laman eteen ja lama koskettaa kunkin oppilaan päälakea rituaaliesineillä antaakseen siunauksen. Hengellisesti hyvin edistyneet yksilöt voivat saada voimansiirron monilla eri tavoilla. Puhutaan transmissiosta, joka tapahtuu mielestä mieleen. Sitä varten ei ehkä edes tarvitse olla samassa paikassa kuin lama.
Kysymys: Miten kauan täytyy tehdä esimerkiksi Chenrezig-harjoitusta, ennen kuin voi saada initiaation?
GT: Sen voi saada heti. Saman initiaation voi myös ottaa monta kertaa.
Tähän kurssi päättyy. Se, mitä piditte hyödyllisenä, viekää se mukananne, jos olitte jostakin eri mieltä, jättäkää sellaiset asiat tänne. Yksi asia on kaikille hyödyllinen ja se on rentoutumisen taito. Kiitos kaikille, myös minusta on mielenkiintoista oppia tietämään, mitkä asiat ovat ihmisille tärkeimpiä.
Yleisön edustaja: Rokpa Finland ry:n ja kaikkien täällä olevien kurssilaisten puolesta tahdon kiittää hyvästä opetuksesta ja toivottaa hyvää kotimatkaa.
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik