Bikkhu Bodhi 1984
Bikkhu Bodhi syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Hän opiskeli filosofian tohtoriksi Amerikassa ja muutti sitten Sri Lankaan ja tuli munkiksi vuonna 1972. Bikkhu Bodhi on julkaissut Theravadaan liittyviä tekstejä, kääntänyt palinkielisiä sutria ja kirjoittanut niihin kommentaareja. Tämä teksti on lyhennys internetissä julkaistusta tekstistä, joka on vapaasti kopioitavissa. Suomennos Ani Sherab.
Opettaja: Bikkhu Bodhi
Vaikka etiikalla on oikeutuksensa hyvinvoinnin ylläpitäjänä, eikä sitä Buddhan opetuksissa pidä aliarvioida, nämä periaatteet eivät tässä yhteydessä ole niinkään eettisiä kuin henkisiä. Niitä ei esitetä toimintaohjeina vaan ennen muuta ajatustason puhdistautumiskeinoina päämäärän saavuttamiseksi.
Kahdeksanosaisen polun osatekijöiden kolmesta ryhmästä itsekuri on ensimmäinen, muttei vähäisin. Se on koko polun perusta ja muiden harjoitusten onnistuminen riippuu siitä. Buddha itse neuvoi oppilaitaan pitämään itsekuriin liittyvät säännöt ja ”näki vaaran pienimmässäkin rikkomuksessa.”
Buddhalainen termi shila ei tarkoita moraalia velvollisuuden tai tottelemisen merkityksessä, mikä siihen kristillisesti liitetään. Buddhalanen ei-teistinen [jumalaa vailla oleva] etiikka ei perustu tottelemiseen vaan sopusointuun. Shila voidaan kääntää myös sanalla ”yhteistyö”.
Shila johtaa sopusointuun yhteiskunnallisella tasolla, psykologisella tasolla, karmisesti ja meditatiivisella tasolla. Yhteiskunnassa se vaikuttaa ihmissuhteisiin niin että järjestys säilyy ja konfliktit vähenevät. Psykologisesti shila lisää sopusointua mielessä ja suojelee sisäisiltä ristiriidoilta vähentämällä tekoja joita myöhemmin katuisi. Karmisesti se saa toimimaan sopusoinnussa karman kosmisen lain kanssa, niin että kokee tekojensa miellyttävät tulokset. Shila tukee myös meditaatiota puhdistamalla mieltä niin että se tyyntyy ja oivallusten on mahdollista syntyä.
Moraaliin kuuluu tiettyjen asioiden välttäminen ja sitoumus tiettyihin asioihin. ”Pysyä poissa kaikesta pahasta, kehittää hyvettä ja puhdistaa oma mieli, se on buddhien opetus.” Tätä itsekuria harjoitetaan puheen, toiminnan ja elinkeinon osa-alueilla.
Buddha neuvoo välttämään valheita, juoruamista, kovia sanoja ja tyhjänpäiväistä juttelua. Vaikkei sanojen vaikutus ole niin suoraan havaittavissa kuin tekojen, niillä voi olla valtava voima.
1. Valehtelemisen välttäminen.
Se tarkoittaa, että ei tahallaan kerro valetta omaksi hyödykseen, muiden hyödyksi, ei minkään hyödyn tähden. Valheeseen liittyy aikomus pettää. Jos sanoo jotain mikä ei ole totta mutta luulee puhuvansa totta, tätä sääntöä ei ole rikottu. Valheen motiivi voi olla ahneus, viha tai tyhmyys: sen avulla voi koettaa hankia itselleen tai läheisilleen henkilökohtaista hyötyä, sillä voi loukata ja vahingoittaa tai sen voi kertoa huvin vuoksi.
Buddha oli valehtelua vastaan useasta eri syystä. Ensinnäkin ihmiset voivat elää yhdessä luottamuksen ja kunnioittamisen ilmapiirissä vain, jos heillä on syytä uskoa, että muut puhuvat totta. Muussa tapauksessa järjestynyt yhteiskunta hajoaa kaaokseen. Valheet lisääntyvät ja kietovat valehtelijan verkkoon, josta on vaikea päästä ulos. Kohentaakseen uskottavuuttaan valehtelija joutuu peittämään valheen toisella.
On sanottu, että vaikka bodhisattva rikkoisikin muut moraalisäännöt, hänen tulisi aina puhua totta. Tämä on ulkoinen merkki, joka heijastaa sisäistä sitoutumista totuuteen, siihen miten asiat todella ovat. Oivaltaaksemme totuuden koko olemuksemme täytyy olla sen kanssa sopusoinnussa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Totuudenmukainen puhe on yhtäpitävä ilmiöiden sisäisen luonnon kanssa ja jos puhumme totta, viisaus saa tilaa ilmentyä.
2. Juoruamisen välttäminen.
Juorun tarkoituksena on synnyttää eripuraa ja vihollisuutta. Sen motiivina on useimmiten suuttumus tai kateus. Juorulla voi myös koettaa voittaa muita puolelleen tai vain iloita sitä että ystävykset joutuvat toisistaan erilleen. Se on vakava rikkomus sellaisenaankin ja se saattaa vielä yhdistyä valheeseen. Sen tuloksena on jälleensyntyminen kurjuuteen.
Juorun vastakohta on puhe, joka luo ystävyyttä ja sopusointua. Se syntyy rakastavasta ystävällisyydestä ja muista välttämisestä. Sellainen puhe saa muut luottamaan itseen ja karmisena tuloksena omat ystävät eivät kuuntele muiden juoruja.
3. Kovien sanojen välttäminen.
Kovia sanoja lausutaan vihan vallassa tarkoituksena tuottaa tuskaa. Halveksunta, loukkaukset, sarkasmi ja ironia ovat sen muotoja. Sen seuraukset ovat vähemmän vakavat kuin juoruilun, sillä se tapahtuu usein ilman suunnittelua, hetken mielijohteesta. Huonoja seurauksia kuitenkin on sekä itselle että muille. Kovien sanojen vastalääke on kärsivällisyys, se että oppii sietämän syytöksiä ja kritiikkiä muilta ja sietää heidän puutteitaan, kunnioittaa erilaisia näkemyksiä, eikä kosta joutuessaan kokemaan vääryyttä. Buddha neuvoo pysymään maltillisena, sydän täynnä rakkautta suurimmankin koettelemuksen ja vääryyden edessä.
4. Tyhjänpuhumisen välttäminen.
Tyhjä puhe on puhetta jolla ei ole tarkoitusta eikä syvyyttä. Se ei ole hyödyksi kenellekään ja vain herättää heikkoudet sekä omassa että muiden mielessä. Buddha neuvoo rajoittamaan puheen niihin aiheisiin, joilla on todella merkitystä, puhumaan oikeaan aikaan, kohtuullisesti ja järkevästi.
Tyhjä puhe pommittaa meitä jatkuvasti eri viestintävälineistä. Tarpeettoman viihteen virta tekee mielestä passiivisen ja kuurouttaa mietiskelevän elämäntyylin kutsulle. Lapsellisesti sitä kutsutaan ”kehitykseksi” vaikka se tylsistyttää herkkyyden kauneudelle ja henkisyydelle. Vakavat harjoittajat harkitsevat tarkkaan miten paljon he antavat itsensä olla alttiina tälle viestinnän virralle.
Oikea toiminta tarkoittaa, että välttää tekemästä tiettyjä tekoja kehon kautta.
1. Tappamisen välttäminen.
Tappaminen ei tässä rajoitu vain ihmisiin vaan koskee kaikkia tuntevia olentoja. ”Tunteva olento” on mikä tahansa elävä olento jolla on mieli tai tajunta. Kasveja ei pidetä tuntevina olentoina, koska niillä ei ole täysin kehittynyttä tajuntaa. Jotta teko olisi tappo, siihen täytyy sisältyä myös aikomus tappaa.
Tappamisen välttäminen perustuu siihen, että kaikki olennot rakastavat elämää ja pelkäävät kuolemaa, kaikki tahtovat olla onnellisia ja välttää tuskaa. Itsemurha on rikkomus, mutta tahaton tappaminen ei. Pahinta on elämän tuhoaminen mutta väkivallattomuus edellyttää, ettei tämän periaatteen rajoissa tieten tahtoen vahingoita eikä kiduta, vaikka uhri jäisi henkiinkin. Karmisesti ihmisen tappamisella on raskaammat seuraamukset kuin eläimen, koska ihmisellä on suurempi henkinen potentiaali. Ihmisistä omien hyväntekijöiden tappaminen tai vahingoittaminen on kaikkein vakavin seurauksiltaan. Sellaisia ovat esimerkiksi vanhemmat ja opettajat.
Tappamiseen voi johtaa ahneus, viha tai tietämättömyys. Vihan takia tappaminen on raskain seuraamuksiltaan, varsinkin jos teko on etukäteen suunniteltu ja sen onnistumiseksi on ponnisteltu.
Tappamisen vastakohta on ystävällisyyden ja myötätunnon osoittaminen muille. Oppilas ei pelkästään vältä elämän vahingoittamista vaan elää sydän täynnä myötätuntoa ja toivoo kaikkien olentojen hyvinvointia.
2. Välttää ottamasta sitä mitä ei ole annettu.
Tämä tarkoittaa muiden omaisuuden ottamista. Jos ottaa maaperään kuuluvia kalleuksia tai luonnonvaroja, jotka eivät kuulu kenellekään, se ei ole rikkomus siitä huolimatta että niitä ei ole annettu. Mutta jos estää jotakuta saamasta sitä mikä heille oikeudenmukaisesti kuuluu, se on rikkomus.
Tapoja ottaa mitä ei ole annettu on useita. Varastaminen tapahtuu salaa, ryöstö avoimesti ja voimalla. Pihistyksessä käytetään hyväksi nopeutta ja vilpissä valheita. Muita voi pettää myös käyttämällä väärennettyjä mittoja ja valheellista mainontaa.
Teon vakavuus määräytyy sen mukaan miten arvokkaasta esineestä on kysymys, mikä on teon kohteen moraalinen tila ja mikä on varkaan mielentila. Jos varkaus tehdään ahneudesta, se on vähemmän vakavaa kuin vihan motivoima varkaus, jossa tekijä ei niinkään halua tavaraa itselleen kuin vahingoittaa kohdetta.
Varkauden vastakohta on rehellisyys, muiden omaisuuden kunnioittaminen. Toinen tähän liittyvä hyve on tyytyväisyys siihen mitä jo omistaa. Voimakkain vastavoima on anteliaisuus, oman omaisuuden jakaminen muiden hyödyksi.
3. Seksuaalisen väärinkäytöksen välttäminen.
Väärinkäytöstä on käyttää seksuaalisesti hyväksi alaikäisiä, sukulaisia, naimisissa olevia ja kihlattuja sekä luostarivalan ottaneita. Tämän säännön tarkoitus on suojella avioliittoa ja estää uskottomuus. Hengelliseltä kannalta se vähentää liiallista seksuaalista halua ja ohjaa kohti luopumista, jonka äärimuoto on selibaatti. Sääntö ei rajoita seksuaalisia suhteita ainoastaan avioliittoon, vaan sallii itsenäisten aikuisten ihmisten vapaat suhteet, kunhan ketään ei loukata.
Maallikoiden tulisi hankkia omaisuutensa laillisin keinoin ja muita vahingoittamatta. Muita vahingoittavia elinkeinoja ovat asekauppa, elävien olentojen kauppa (teuraseläinten kasvattaminen, orjakauppa ja prostituutio), myrkkyjen ja huumaavien aineiden myyminen. Epärehellisiä tapoja hankkia toimeentulo ovat vilppi, kavallus, ennustaminen, petkutus ja koronkiskonta.
Kaikki elinkeinot, joissa rikotaan oikean puheen ja toiminnan sääntöjä ovat vääriä, mutta sellaisetkin toimet, joissa niitä ei rikota, kuten asekauppa, ovat väärin niiden seurauksien takia, mitä niistä muille koituu.
Tässä siirrytään moraalisen pidättäytymisen tasolta henkisen harjoituksen puolelle. Oikea ponnistus yhdessä tarkkaavaisuuden ja oikean keskittymisen kanssa muodostaa keskittymisen ryhmän, jos polun osatekijät ryhmitellään. Tämän ryhmän tekijät on suunnattu samaan päämäärään: siihen että kykenee pitkäkestoiseen keskittymiseen yhteen kohteeseen. Tällainen kyky tarvitaan viisauden ja sisäisen näkemyksen kehittymisen tueksi. Viisaus on työkalu, jonka avulla kärsimyksestä voi vapautua, ja asioiden ytimeen menevä ymmärrys avautuu vain rauhallisessa ja hallitussa mielessä.
Oikea keskittyminen hiljentää mieleen yhdistämällä sen sopivaan kohteeseen ilman häiriöitä. Oikea tarkkaavaisuus tarjoaa tietoisuudelle kohdat, joissa se voi tulla vakaaksi, ja oikea ponnistus tuo tarvittavan energian tähän tehtävään. Kun oikealla keskittymisellä on oikean ponnistuksen tuki ja tarkkaavaisuus tasapainottaa sen, keskittyminen kokoaa hajanaiset ajatukset ja kiinnittää mielen tiukasti kohteeseen.
Ponnistus, kun se on oikea, syntyy positiivisessa tajunnantilassa joka on suunnattu kohti vapautumista. Muuten ponnistus vain lisää karmaa ja vie toistuviin hyviin tai huonoihin jälleensyntymän tiloihin. Ponnistus on tärkeä, sillä jokainen työskentelee oman vapautumisensa edestä. Lähtökohta on mieli heikkouksien vallassa ja tavoitteena on heikkouksista puhdistunut mieli. Itsensä kasvattaminen ei ole helppoa eikä sitä voi tehdä puolestamme kukaan muu. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, Buddha itse on siitä esimerkkinä.
Oikea ponnistus sisältää neljä suurta tehtävää:
1. Estää niiden huonojen mielentilojen syntyminen jotka eivät ole syntyneet
Keskittymistä estää viisi heikkoutta: aistillinen halu, paha tahto, tylsyys ja uneliaisuus, levottomuus ja huolestuneisuus sekä epäily. Kaksi ensimmäistä, halu ja pahantahtoisuus estävät mietiskelyä eniten, sillä niiden juurina on ahneus ja viha. Muut esteet ovat tietämättömyydestä lähtöisin ja vähemmän myrkyllisiä, mutta silti voimakkaita.
Aistillinen halu voi koskea miellyttäviä aistimuksia, mutta myös omaisuutta, asemaa tms. Paha tahto eli viha sisältää kaikki aggression muodot jotka voivat kohdistua muihin tai itseen, esineisiin tai tilanteisiin. Kolmas este, tylsyys ja uneliaisuus on joko henkistä velttoutta tai fyysistä uneliaisuutta. Levottomuus on kiihtyneisyyttä, jossa mieli rientää ajatuksesta toiseen ja huolestuneisuus viittaa menneisyyden katumiseen ja ahdistukseen mahdollisista seurauksista. Viides este on epäily, tässä se tarkoittaa erityisesti kykenemättömyyttä sitoutua henkiseen harjoitukseen, koska epäilee Buddhan viitoittaman tien tehokkuutta.
Ponnistus estää huonoja mielentiloja nousemasta tarvitaan kaikessa mietiskelyssä. Esteet eivät tule ulkopuolelta vaan ne syntyvät omassa mielessä. Aistikokemukset sytyttävät niiden kipinän, ja jos mieli suhtautuu aistimuksiin huolettomasti, ne saavat huonot mielentilat viriämään joko heti tai myöhemmin muistikuviin perustuvina fantasioina. Yleisesti ottaen miellyttävät aistikohteet aikaansaavat halun, epämiellyttävät vihan ja neutraalit kohteet tietämättömyyden heikkouden.
Aistikokemuksia ei voi välttää, eikä niiden välttäminen ratkaise ongelmaa. Ongelma on mielessä, ei aistielimissä eikä niiden kohteissa. Aistien hallinta tarkoittaa sitä, että on tarkkaavainen ja ymmärtää selkeästi aistien kautta tulevan informaation arvon, eikä antaudu hetken ihastuksen vietäväksi. Kun mieli pidetään aistimusten tasolla keskittyneenä ainoastaan aistimukseen sellaisenaan, haluun, vihaan ja tietämättömyyteen perustuvat ajatukset eivät kehity. Kirkas tietoisuus oppaanaan mieli ymmärtää kohteen sellaisena kuin se on.
2. Hylätä jo syntyneet huonot mielentilat
Ponnistuksesta huolimatta huonot mielentilat voivat pulpahtaa pintaan pahan karman tähden. Kun niin käy, ne hylätään, karkotetaan, tuhotaan ja saadaan häviämään. Häiritsevien ajatusten karkottamiseen on viisi menetelmää:
3. Synnyttää sellaiset hyvät mielentilat jotka eivät ole vielä syntyneet
Samalla kun heikkouksia raivataan, hyviä mielentiloja vahvistetaan. Buddha painottaa seitsemää valaistumisen tekijää, jotka ovat tarkkaavaisuus, ilmiöiden tutkiminen, energia, haltioituminen, tyyneys, keskittyminen ja tasapaino. Ne johtavat valaistumiseen ja myös muodostavat sen. Täydellinen ymmärrys, valaistumisen kokemus, tarkoittaa näiden tekijöiden yhteistoimintaa kärsimyksen kahleiden irrottamiseksi.
Tie valaistumiseen alkaa tarkkaavaisuudella, joka tuo ilmiöt tutkittaviksi tässä ja nyt ilman henkilökohtaisia tulkintoja. Kun tarkkaavaisuus on tuonut ilmiöt valokeilaan sellaisinaan, tutkitaan niiden ominaisuudet, olotila ja seuraamukset. Tutkiminen on aktiivista analysointia.
Tutkimiseen tarvitaan energiaa ja innostusta, joka muuttuu kestävyydeksi ja lopulta peräänantamattomuudeksi tehtävän loppuun saattamisessa. Siinä vaiheessa mikään este ei voi pysäyttää kontemplaatiota.
Kun energia voimistuu, syntyy haltioitumisen tila, joka on nautinnollista kiinnostusta aihetta kohtaan. Vähitellen se kohoaa ekstaasiksi, autuuden aallot käyvät kehon läpi ja mieli hehkuu iloa, innostusta ja varmuutta. Vaikka kokemus on rohkaiseva siinä on levottomuuden siemen. Vähitellen innostus laantuu ja harjoittajan mieli tyyntyy. Haltioituminen säilyy, mutta kesytetyssä muodossa, ja harjoitus jatkuu vakavalla arvokkuudella.
Kun mieli on tyyntynyt, se keskittyy ja yhtyy yksipisteisyyden tilassa. Syvä keskittyminen tuo toimintaan valaistumisen viimeisen osatekijän, tasapainon kiihottuneisuuden ja velttouden välillä. Harjoitus sujuu nyt ponnistuksetta, sillä energiaa ei tarvitse lisätä eikä vähentää ja mieli pysyy asemassaan ilmiöitä tarkkaillen.
4. Pitää yllä jo syntyneet hyvät mielentilat
Tämä on ponnistusta pitää yllä syntyneitä myönteisiä ominaisuuksia. Niiden ylläpitäminen ja vartiointi vakiinnuttaa valaistumisen seitsemän osatekijää, jotka voimistuvat ja lopulta johtavat päämäärään.
---
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik