Kysymyksiä buddhalaisuudesta

Mitä on buddhalaisuus?

Akong Tulku Rinpoche: Jos koetan yksinkertaistaa asian, minusta buddhalaisuus on itsekasvatusta; lempeyden, myötätunnon ja kärsivällisyyden kehittämistä, niin että lakkaamme ajattelemasta pelkästään itseämme ja alamme huolehtia siitä miten auttaa kaikkia muita.

Tätä polkua useimmat ihmiset koettavat seurata uskonnosta riippumatta – miksi siis ryhtyä buddhalaiseksi?

Rinpoche: Buddhalaisen polun ja muiden teiden erona on mielestäni se, että buddhalaisuus opettaa kohtaamaan vaikeudet eikä pakenemaan niitä tai itseään. Se opettaa tulemaan toimeen omien tunteiden kanssa kaikissa tilanteissa – niin myönteisissä kuin kielteisissäkin. Kohdataan omat pelot ja reaktiot. Buddhan opetuksissa sanotaan hyvin selvästi, että kärsivällisyyden, rakkauden ja myötätunnon kehittymisen edellytys on että kesyttää mielensä. Ei riitä että koettaa ajatella myönteisesti, siitä on tultava todellisuutta. Siksi olennainen osa buddhalaisuutta on mietiskelyn opetteleminen ja harjoittaminen. Alussa voi näyttää siltä, että pakenee ongelmiaan, mutta niin ei ole. Päinvastoin. Meditaatiota harjoitetaan jotta osataan kohdata ongelmat ja selvittää ne. Yleensä ottaen kaikissa uskonnoissa on paljon samankaltaisuutta, mutta buddhalaisuus korostaa sitä, että on ensin siivottava omat roskansa ennen kuin on valmis auttamaan muita.

Joitakin ihmisiä tiibetinbuddhalaisuus viehättää, mutta he eivät ole varmoja siitä, missä määrin on kysymys buddhalaisuudesta ja missä määrin Tiibetin kulttuurista. Osa ikonografiasta voi vaikuttaa meistä oudolta. Osaisitteko selventää tätä?

Rinpoche: Enpä usko, että sillä on juurikaan merkitystä. Paljon oudompiakin asioita tapahtuu, käydään kuussa, jotkut turistitkin pääsevät sinne. Tiibetinbuddhalaisuus avautuu niille, jotka haluavat sitä ymmärtää. Buddhalaiselta näkökannalta Buddha opetti monia eri menetelmiä – 84000 erilaista opetusta – auttaakseen erilaisia ihmisiä. Nuo opetukset on välitetty meille avuksi ja hyödyksi. Opetuksissa ei ole mitään sellaista mikä vahingoittaisi jotakuta tai rohkaisisi kehittämään vääriä näkemyksiä. Se olisi buddhalaisuuden periaatteita vastaan.

Sillä, miten asiat esitetään, ei todellisuudessa ole merkitystä, eri ihmiset pitävät erilaisista tyyleistä. Vaikka buddhalaisuus syntyi Intiassa, monet intialaiset pitävät eniten tiibetiläisestä tyylistä ja taiteesta ja jotkut tiibetiläiset saattavat pitää eniten intialaisesta tyylistä. Taide, kuvat ja koristeet ovat vain vertauskuvia. Ne antavat levottomalle mielellemme jotakin myönteistä ajateltavaa. Niiden tarkoitus on auttaa, mutta jos niistä ei ole apua, niitä ei tarvitse katsoa, voi vain ajatella sitä mitä ne edustavat. Se mitä uskot ei ole tärkeää, vaan se mitä teet!

Perinteisissä buddhalaisissa maissa naiset ovat epätasa-arvoisia. Johtuuko se uskonnosta vai noiden maiden kulttuurista?

Rinpoche: Pidän Buddhan opetuksia arvokkaina kaikkialla minne ne ulottuvat. Opetus on kaikkia niitä varten, jotka pystyvät ne ymmärtämään. Hän opetti joillekin enemmän ja joillekin vähemmän, mutta ei ole tärkeää, olivatko he miehiä vai naisia. Hän vihki kasvatusäitinsä ensimmäiseksi nunnaksi ja se oli ensimmäinen kerta historian aikana kun naiset voivat valita henkisen elämänuran. Yhteiskunnalla on vaikutuksensa. Kaikkialla idässä naisen työ on kotona lasten kaitsijana ja iäkkäiden vanhempien hoivaajana.

Vaikka muutamia nunnaluostareita siis on, ne ovat yleensä pienempiä ja vaatimattomampia kuin munkkiluostarit. Varmastikin jotkut nunnista ovat opettajan asemassa luostareissaan, ja joskus joku kuuluisuutta saanut nunna opettaa maallikkojakin. Yleensä ottaen miehet – siis munkit – saavat enemmän arvonantoa, mutta se on kulttuuriin liittyvä asia, ei buddhalaisuuteen.

Vaikka buddhalaisuus korostaa myötätuntoa, se ei juuri ole tuottanut näkyviä tuloksia Aasiassa. Miksihän?

Rinpoche: Vajrayana ja mahayanabuddhalaisuus perustuvat ”kuuteen tuonpuoleiseen täydellisyyteen” eli paramitaan. Niistä ensimmäinen on anteliaisuus tai hyväntekeväisyys. Uskon, että jokainen aito buddhalainen harjoittaa anteliaisuutta hyvin vilpittömästi. Lännessä ihmiset saattavat näyttää anteliailta, mutta usein lahjaan liittyy ehtoja, antamalla haetaan vaikkapa mainetta itselle.

Buddha sanoi kerran, että jos haluaa antaa puhtaasti, on ensin mietiskeltävä ja kehitettävä viisautta, niin että voi antaa ilman kiintymystä omaisuuteen. Se mitä annetaan, annetaan pois kokonaan. Ellei niin tee, voi olla että lahjan saaja hyötyy, mutta antaja itse myrkyttää mielensä. Koska idässä ihmiset ymmärtävät, että ensin on kehitettävä itseään, voi olla että on kausia, jolloin anteliaisuus ei niin näy ulospäin heidän elämässään. Anteliaisuuden idea on kuitenkin ollut siellä aina olemassa.