Neuvoja henkisellä tiellä

Dharman harjoittamiseen liittyy tiettyjä mahdollisuuksia. Miten ne todellistuvat dharmanharjoittajien elämässä, ja miten paljon kullekin on mahdollista, riippuu yksilöllisistä kyvyistä. Esimerkiksi se, pystymmekö soveltamaan opetuksista mahayanaa vai hinayanaa. Tällä hetkellä mahayanan harjoittaminen on meille mahdollista. Se on loputtoman arvokasta ja varsin harvinaista. Huolemme omasta kehityksestämme ja vastuuntuntomme on tuonut meidät siihen, että voimme yhdistää mahayanan opetuksen harvinaisen rikkauden elämäämme. Sen kautta voimme kokea äärimmäisen itsestään tietoisen autuuden ilman epäilyksiä ja olla palaamatta samsaraan.

On harhakuvitelma jos luulee, että Dharma on aina saatavilla, harjoittipa sitä tai ei. Jos ajattelee niin, se on hyvin vakava väärinkäsitys. Lyhytkin hetki, kaikki aika, jonka voisi käyttää Dharman harjoitukseen, pitää käyttää siihen. Ellei kanna tuota vastuuta eikä osoita vilpitöntä kunnioitusta mahayana- ja vajrayanaopetuksia kohtaan, voi varmastikin vahingoittaa itseään ja hengellisiä ystäviään, joihin on sidoksissa. Mahayanan polkuun kuuluvien tehtävien laiminlyöminen merkitsee samaya periaatteiden rikkomista ja sen tähden, miten ikinä voikaan opetuksia toteuttaa, niin tulee aidosti ja vilpittömästi tehdä.

Jos ajattelet, että opetukset ovat merkityksettömiä, ne ovatkin, asenteesi takia ja omaksi tappioksesi. Todellisuudessa opetukset ovat hyvin salattuja etkä voi spekuloida niillä. Opetusten pätevyydestä todistaa niiden teho läpi aikojen Buddhasta tähän päivään saakka. Niiden totuudellisuuteen voi luottaa. On aidosti ymmärrettävä opetusten pyhyys, ettei tässä eikä tulevissa elämissä ole mitään tärkeämpää kuin Dharman harjoittaminen.

Yksinkertaisessa maallisessa elämäntilanteessa tiedämme miten liikemies suunnittelee projektin, laskee sen kustannukset, vaikkapa miljoona euroa, ja jokaisesta yksityiskohdasta pidetään tarkkaan huolta. Liikemaailmassa sellaista projektia pidetään absoluuttisen tärkeänä ja uhrataan paljon voimia sen onnistumiseksi. Kun niin paljon voimavaroja käytetään väliaikaisten tulosten saavuttamiseen, miksei ponnisteltaisi vähintäänkin yhtä paljon sellaisessa projektissa, joka tuo sekä väliaikaisen että pysyvän hyödyn? Olitpa vastaanottamassa initiaatiota tai opetuspuhetta, jos voit tuntea Dharman tärkeyden, niin suhteesi mahayanaopetuksiin muuttuu merkitykselliseksi ja syntyy tulosta. Kun on aidosti sitoutunut opetukseen, syntyy suora ja kantava luottamus ja usko sekä vilpitön myötätunto olentoja kohtaan. Oikea ymmärrys karman (syyn ja seurauksen) toiminnan kaikenkattavuudesta kehittyy.

Bodhisattvan pyrkimykset ja teot ovat voimakkaita siitä syystä, että bodhipolun alusta asti hän pyrkii työskentelemään kaikkien olentojen hyvinvoinnin ja vapautumisen puolesta määrätietoisesti. Pyrkimykseen liittyvän vilpittömän päätöksen takia kaikki teot, mitä sitten tarvitaankaan olentojen hyödyksi ja vapautumiseksi, tehdään tehokkaasti ja väsymättä. Tällä syvällisellä polulla, jolle on lähdetty muiden auttamiseksi, bodhisattvan tasot läpikäydessään yksilö huomaa kykynsä auttaa lukemattomia olentoja kasvavan. Sillä tavoin bodhisattva ensin etenee polullaan.

Kun bodhisattvat työskentelevät olentojen hyväksi asianmukaisin pyrkimyksin ja toimin, seuraa täyttymys. Täyttymys siinä mielessä, että tuloksiin ei liity mitään odotuksia, epäilyjä, toiveita, omistamisenhalua eikä torjuntaa, olipa edessä voitto tai tappio. Bodhisattva on täysin puhdas ja tahraton ja työskentelee lakkaamatta ja täydestä sydämestään muiden olentojen hyväksi. Epäröintiä tai epäilyksiä ei koeta lainkaan, ne esteet on voitettu. Bodhisattvan käytös on lempeää, hän ei vahingoita ketään eikä antaudu viettelyksiin. Hänen elämässään ei ole vahingontekoa eikä hän myöskään luo syitä, joista syntyisi vahingollisia tilanteita myöhemmin. Työtä tehdään pelkästään muiden hyödyksi, ei ainoastaan suorina tekoina vaan myös niin, että luodaan perusta jolla hyöty voi kasvaa. Kun sellaiset bodhisattvat kuin Rajattoman myötätunnon bodhisattva Avalokiteshvara [Chenrezig] ja Rajattoman voiman bodhisattva Vajrapani ryhtyvät työhön, he voivat hyödyttää olentoja mittaamattomasti ja he tekevät sen ilmentämällä pelotonta anteliaisuutta ilman epäröintiä ja odotuksia.

Kaikki Bodhisattvojen suureen joukkoon kuuluvat ovat yhtä voimakkaita ja yhtä hyödyllisiä lukemattomien olentojen kannalta, ja näyttää siltä kuin he pystyisivät mihin tahansa. Joskus he saavat kauniita lootuksia ja lootuspuita ilmestymään keskelle valtamerta, joskus kyynel muutetaan mereksi. Koko luonto tottelee bodhisattvan käskyjä. Tuli voi näyttäytyä vetenä, vesi tulena. Se kaikki tapahtuu bodhisattvan asenteen, pyrkimyksen ja toiminnan takia. Sen sanoma meille on, että myötätunnon kehittämiseen on suunnattava kaikki huomio, meidän tulee olla siitä koko ajan tietoisia ja toimia aina sen mukaan.

Vaikka mietiskelisi tyhjyyttä, sunyataa, ei voi unohtaa valaistuneita turvautumisen lähteitä, ja on jatkuvasti kehitettävä aitoa myötätuntoa olentoja kohtaan. Tyhjyyden todellinen luonto on myötätunto. Ilman että kokee myötätunnon täyteyden, vaikka väittäisi oivaltaneensa tyhjyyden, sillä ei ole mitään merkitystä.

Juuri nyt teillä on mahdollisuus ottaa vastaan opetusta. On opettajia ja opetustiloja. Otatte vastaan monia eri tason opetuksia ja on tärkeää, että myös sovellatte oppimaanne käytännössä. Se on mitä tärkeintä. Korostan tässä jotain, minkä olette varmasti kuulleet moneen kertaan. Opetusten täydellinen omaksuminen on kuitenkin aina tarpeen: tarkkaavaisuus ja kunnioitus, sen säilyttäminen aarteena mitä on ymmärtänyt, minkä on ottanut vastaan. On tarpeen työskennellä opetusten toteuttamiseksi ja niiden merkityksen täydelliseksi oivaltamiseksi. Siksi tärkeintä on bodhicitta, valaistunut mieli, jonka avulla vähitellen edetään vajrayanan polkua. Joka käänteessä bodhicitta on korvaamaton. Ellei se tue vajrayanan syvällisiä menetelmiä, syvällisiä oivalluksia ei välttämättä synny. Näette siis, että kaikki on bodhicitta harjoitukseen juurtunut, ja tekemällä kaikkea sitä mikä tukee ja voimistaa bodhicittaa, luo olosuhteet sen kehittymiselle.

Pratimoksha on esimerkki keinoista kehittää bodhicittaa. Pratmoksha perinteessä on seitsemän itsekurin astetta. Niitä kutsutaan moraalisäännöiksi tai valoiksi. Turvautuminen on tärkein edellytys itsekurin harjoittamiselle. Turvautumislupauksen tehtyään voi ottaa muita valoja omien kykyjen mukaisesti. Niiden pitäminen voimistaa omaa bodhicittan harjoitusta ja auttaa astelemaan Buddhadharman polkua yksinkertaisemmin, aidommin ja tervejärkisemmin. Itsekurin – moraalisääntöjen – tärkeyttä ei pidä vähätellä. Kolme mielenmyrkkyä: viha, halu ja tietämättömyys ovat syvälle juurtuneita. Jos ne toimintamallit tahdotaan kitkeä ja käyttää kunnon vastalääkettä, Pratimokshassa neuvotut itsekurin harjoitukset ovat tarpeellisia työvälineitä.

On myös mahayanan periaatteet. Meidän on elettävä niiden mahayanan ihanteiden mukaan, joista olemme puhuneet: ne ovat valaistuneen asenteen kehittäminen ja kaikkien olentojen hyödystä ja vapautumisesta välittäminen. Aineellisesti tämä maa on hyvin rikas, ja siksi kaikkien elämä täällä on kiireisempää kuin muualla maailmassa; ihmisten aikaa vievät kaikenlaiset maalliset velvollisuudet. Vauhti ja toiminta yksilön elämässä lisääntyy ja ympäristössä olevat aineelliset pyyteet hukuttavat alleen. Yksi kiireinen tilanne johtaa toiseen, yhä uuteen. On koko ajan kiireinen. Elämässänne näkyy selkeästi olemassaolon kiertokulun totuus. Jotta asianlaitaa voisi muuttaa, täytyy ensin rauhoittua. Älä anna ympäristön viedä itseäsi kokonaan mukanaan. Kehitä hiukan tyyneyttä. Opettele yksinkertaista mielenhallintaa. Ainakin hiukan avoimuutta pitäisi kehittää. Huolimatta siitä kuka olet, jokaisen täytyy ensin tutustua mietiskelyn perusmenetelmiin, niihin harjoituksiin, jotka on varta vasten kehitetty sellaisten olentojen mielen tyynnyttämiseksi, joita koko ajan vaivaa kiire. Se on Dharman harjoittamisen ensimmäinen askel, sen Dharman, joka on niin tärkeä sekä itselle että muille.

Jos voisit nähdä ja arvostaa Dharman totuutta, ja sen totuuden valossa jatkaa harjoitusta, ei ole epäilystä, ettetkö olisi suureksi hyödyksi tapaamillesi ihmisille ja erityisesti tälle maalle. Epäilemättä voisit auttaa olentoja välttämään lukemattomia ongelmia ja riitoja. Dharman harjoitus on siis otettava vakavissaan ja tehtävä vilpittömästi. Sillä on ratkaiseva rooli sen suhteen millaiseksi elämä – ei vain tämä vaan myös tulevat – muodostuvat. Jos toivoo niin ajallista kuin ikuistakin onnea, verraton ja ainoa luotettava yhteys siihen syntyy Dharmaa harjoittamalla. Aluttoman ajan alusta asti on ollut havaitsija ja havaittu ja se on osa takertumisen toimintamallia. Aluttoman ajan alusta asti heikkoutenamme on ollut vaipua takaisin samsaraan. Menneisyydessä, tulevaisuudessa ja nykyisyydessä mieli on aina ollut hyvin leikkisä. Mutta mitä mielen todelliseen luontoon tulee, mielen tai sen tajunnan väriä tai muotoa ei voi osoittaa eikä sitä voi paikallistaa. Mielen luonto ylittää kaikki sellaiset aineellisuudet. Siksi mietiskelyharjoituksessa on tärkeää olla suunnittelematta tulevaa ja muistelematta menneitä ja pysyä nykyisyyden tilassa. Mielen nykyisyys on harjoitus, jota teidän kaikkien tulisi kehittää.

Hänen Pyhyytensä kuudestoista Gyalwa Karmapa antoi tämän opetuksen Karma Triyana Dharmachakrassa New Yorkissa sunnuntaina, elokuun 31. päivänä vuonna 1980. Se ilmestyi ensimmäisen kerran julkaisussa nimeltä Densal, vol.2 no 3, kesällä 1981.