Ristiriitojen, kärsimysten ja rauhattomuuden syynä on, että
Ulkoinen rauha
Ulkoinen rauha syntyy, kun vetäytyy syrjäiseen, asumattomaan paikkaan, missä halun kohteita ei ole läsnä. Vaikka uskoisikin erilliseen itseen, jos halun kohde ei ole läsnä, ei tule rauhattomaksi. Siksi aloittelijan on hyvä vetäytyä ulkoisesti rauhallisiin oloihin.
Sisäinen rauha
Hiljaisella retriitilläkin voi olla sisäisesti rauhaton. Rauhattomuus on hiipinyt sisään, jos ei ole tyytyväinen olosuhteisiin, siirtelee huonekaluja ja toivoo saavansa jotakin suurempaa, hienompaa ja mukavampaa. Jos niin on käynyt, se pitää huomata ja luopua turhista projekteista.
Salainen rauha
Tämä liittyy harjoitukseen. Se on päätös tehdä henkistä harjoitusta niin hyvin kuin pystyy. Sitten voi mennä hälinän keskelle ja rauha säilyy.
* * *
Buddhan opetuksen mukaan kärsimys johtuu halusta: suuresta takertumisesta erilaisiin asioihin, joita pidetään pysyvinä, vaikka ne eivät ole sitä ja vaikka ne menetetään varmasti. Halu ja kärsimys kuuluvat yhteen kuin vuori ja laakso; mitä korkeampi vuori, sitä syvempi laakso.
Takertuva kiintymys ja halu aiheuttavat sekä fyysistä kärsimystä että psykologisia ongelmia. Erilaisia asioita ja esineitä halutaan, koska ajatellaan, että onni saavutetaan niiden kautta, mutta on väärinkäsitys luulla, että onni asuisi ulkoisissa asioissa. On hyvin vaikea löytää yhtä erillistä asiaa, josta kaikki pitäisivät. Ajatelkaamme vaikka ruokaa. Kaikki nautimme ruoasta ja useimmat uskovat, että onni asuu ruoassa. Jos niin olisi, pitäisi tulla sitä onnellisemmaksi, mitä enemmän syö. Mutta kun vatsa on täynnä, ruoka alkaa vaikuttaa vastenmieliseltä. Onnellisuus ei asu ruoassa. Yhtä asiaa, joka tuo tyydytystä kaikille ihmisille on vaikea löytää. Itse asiassa sitä ei voi löytää, koska onni ei asu ulkopuolellamme aineellisissa esineissä. Kohteet ilmenevät hyvinä tai pahoina sen mukaan pidetäänkö niistä vai ei. Buddha Sakyamuni sanoi, että jos ymmärtää onnen ja kärsimyksen olevan oman mielen luomuksia, se auttaa eroon kärsimyksestä.
Dharmaharjoitus kehittää rauhaa ja onnellisuutta ja mieli rentoutuu. Muuttuu muiden kannalta hyödylliseksi ja omat heikkoudet ja esteet poistuvat. Jos tahtoo kiivetä puuhun, on parasta tarkistaa, että ei tartu kuiviin tai lahoihin oksiin. Muuten putoaa puusta, loukkaantuu ja kärsii. Kun ymmärtää, että ulkoiset asiat eivät ole pysyviä eivätkä onnen tai surun lähde, ei enää tukeudu lahoihin oksiin ja voi kiivetä puuhun turvallisesti luottamalla terveisiin oksiin. Mitkä oksat siis kannattelevat? – Ne ovat neljä ajatusta, jotka kääntävät mielen pois maailmallisuudesta.
* * *
Ihmiselämä on arvokas. Se on vaikea saavuttaa ja sen menettää helposti. Nyt on aika tehdä siitä merkityksellinen.
Olennot, jotka tekevät hyvää ja hylkäävät pahanteon syntyvät ihmisinä miellyttäviin olosuhteisiin, joissa on helppo kulkea henkistä tietä. On paljon helpompi tehdä pahaa kuin hyvää, siksi suhteellisen harva saavuttaa suotuisat olosuhteet.
Kaikki on pysymätöntä. Kuoleman hetki on epävarma ja kun kuolee, jää vain ruumis. Siksi on tärkeää kulkea henkistä tietä nyt.
Tavallisesti ajattelemme: "Minä tarvitsen hyvän elämän, minun täytyy olla vahva, tarvitsen sitä ja sitä." Suuri takertuminen tähän elämään aikaansaa suuren kärsimyksen ja mielestä tulee kireä. Mutta luonnollinen tila on pysymätön, se on hauras kuin vesikupla.
Karkea takertuminen tarkoittaa sitä, että luulee ulkoisia kohteita onnen ja kärsimyksen lähteiksi. "Tämä esine on kaunis, haluan sen."
Hienovarainen takertuminen on sitä, että luulee asioita pysyviksi ja erillisiksi. Onko tämä pöytä sama pöytä kuin eilen vai eri pöytä? Tavallisesti ajattelemme, että se on sama pöytä, mutta todellisuudessa se on muuttunut, koska aikaa on kulunut. Pidämme myös itseämme samana henkilönä kehdosta hautaan, vaikka olemme kasvaneet suuremmiksi.
Oletteko te yksilöt tässä huoneessa yksi vai monta? Jos kaikki menevät ulos ja vain yksi jää, hän ajattelee olevansa yksin huoneessa. Se on erillisyyteen takertumista. Emme ole yksi, vaan koostumme osista: pää, jalat, kädet jne. Myös pöytä koostuu osista, se ei ole yksi esine. Jotta pöytä olisi olemassa, sen kaikki osat riippuvat toisistaan.
Takertumista ei voi noin vain poistaa heti, mutta on tärkeää tunnistaa se. Kun alkaa ymmärtää tyhjyyttä, lakkaa pitämästä asioita pysyvinä ja erillisinä. Tyhjyys tarkoittaa sitä, että mikään ei ole todella olemassa, mutta mikä tahansa voi ilmentyä. Aikakaan ei ole todella olemassa, vaikka aika näyttää kuluvan. Jotta olisi ajan jatkumo, tarvitaan jakamattomia hetkisiä, joista se koostuu. Hetket voidaan kuitenkin aina jakaa pienempiin, ja nykyhetki on vain raja menneisyyden ja tulevaisuuden erottajana. Koska se liittyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen, se voidaan jakaa kahdeksi. Varsinaista nykyhetkeä ei ole, ja niin ollen ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuuttakaan.
Takertumista tarvitaan hiukan. Jos turvautuu Buddhaan ja pitää häntä itseään ylempänä, se on takertumista suhteelliseen todellisuuteen, samoin se, että pitää ihmiseksi syntymistä erityisen arvokkaana. Mutta siitä on hyötyä, pieni takertuminen on tarpeen.
Kuoleman jälkeen koet omien tekojesi seuraukset etkä voi hallita tapahtumia. Luovu siis pahanteosta ja käytä aikasi tekemällä hyvää. Näin ajatellen arvioi elämääsi päivittäin.
Kaikki asiat ovat toisistaan riippuvaisia. Se luo karman eli syyn ja seurauksen lain. On hyvää ja huonoa karmaa. Hyvä karma syntyy sellaisista teoista, joista on hyötyä muille olennoille ja joista ei ole kenellekään vahinkoa. Vahingon tuottamisesta on huonot seuraukset, se on huonoa karmaa.
Hyvien tekojen seuraus on onni, pahojen tekojen seuraus on kärsimys. Pahoista teoista ei voi seurata onnellisuutta vaan tuloksena on aina kärsimystä. Jos kylvää vehnää saa vehnäsadon, ei esimerkiksi papuja. Jotta karma kypsyy, oikeiden olosuhteiden täytyy tulla yhteen, kuten siemenen itäessä. Kun sitten sopiva aika on kulunut, tulos on käsillä, se koetaan, eikä sitä voi estää mikään. Mutta jos tekee hyvää, aikaisempien pahojen tekojen seurauksia voi välttää, huonoa karmaa voi puhdistaa. Tyyneysmietiskely, rakkauden, ystävällisyyden ja myötätunnon kehittäminen ja tyhjyyden viisauden pohdiskelu ovat myönteisiä tekoja. Niiden myötä kyky auttaa muita kasvaa, vaikka kaikilla onkin oma yksilöllinen karmansa. Täysin valaistuneen buddhan kyky auttaa muita on rajaton.
Jos todella ymmärtää karman, se tuo rauhan maailmaan. Ellei ymmärrä, pitää muita vihollisina ja syntyy sotia ja paljon turhaa kärsimystä. Kun tietää vihan seuraukset lakkaa toimimasta sen mukaan ja voi jakaa rakkautta monille. Se alkaa siitä, että saavuttaa rauhan omassa mielessään ja alkaa olla hyödyksi lähiympäristölle: perheelleen, naapurustolle. Sen myötä muutkin rauhoittuvat ja omalle elämälle tulee tarkoitus.
Maalliset nautinnot eivät tuo todellista tyydytystä ja kärsimys vaivaa jatkuvasti. Katkaise halun luomat kahleet ja ponnistele ahkerasti kohti valaistumista.
Pysymättömyys aikaansaa kärsimyksen. Silloinkin kun asiat ovat hyvin, on vaara että se, mitä on saavutettu, menetetään ja lopuksi sairastuu ja kuolee. Jos lakkaa etsimästä pysyvää onnea pysymättömistä asioista, halu saada noita asioita vähenee ja voi suunnata energiansa henkisiin päämääriin.
* * *
Pohdiskele neljää ajatusta, jotka kääntävät mielen pois maailmallisuudesta. Esimerkiksi sitä, miten vaikea ihmiselämä on saavuttaa, miten arvokas se on ja mitä hyödyllistä se avulla voi tehdä. Jos ajatuksia aiheesta ei synny, rentoudu (ks. alla: Tyyneysmietiskely ilman kohdetta). Kun kaipaat vaihtelua, pohdiskele taas aihetta.
On tärkeä olla rentoutunut ja mietiskellä kykyjensä mukaan. Jos suree, että tunti on kulunut, eikä ole saanut mieleensä ensimmäistäkään kunnollista ajatusta aiheesta, mieli on turhan kireä. Ei ole väliä, sujuuko mietiskely hyvin vai huonosti.
Tämä ei ole oikeastaan mietiskelyä, vaan rentoutuneeseen tilaan rauhoittumista. Vaikka ei meditoi, ei myöskään ole häiriintynyt. Kun mieli lepää, tietoisuus syntyy itsestään. Tietoinen mieli ei ole häiriintynyt. Ei siis tarvitse erikseen tarkistaa: "Olenko tarkkaavainen?"
Rentoutumisen aikana mieli jätetään tällä tavalla rauhaan. Mietiskelyn jälkeen tulee tietää, mitä hyväksyä ja hylätä, mutta istunnon aikana mietiskelijä ei puutu siihen, mitä hän haluaa ja mitä ei halua. Mietuskelyssä vain levätään rentoutuneena. Alussa tarvitaan päätös tehdä parhaansa, jotta mietiskely sujuisi hyvin, mutta kaikki mitä tapahtuu istunnon aikana, hyvät ja huonot asiat, hyväksytään samanarvoisina.
Tässä mietiskelyssä katse pidetään hiljaa paikallaan. Jos tulee tietoiseksi jostakin ärsykkeestä, se ei häiritse mietiskelyä niin kauan kuin pysyy vain tietoisena tuosta ärsykkeestä, eikä seuraa siitä johtuvia ajatusketjuja.
Buddhaluonto on kaikissa, joilla on mieli, seurasivatpa he Buddhan opetuksia tai uskontoja yleensä tai eivät. Eläimillä ja ihmisillä on buddhaluonto tajuntansa virrassa, ja jos sen tunnistaa, turvautuu sisäiseen totuuteen, mielen todelliseen luontoon, joka on absoluuttinen.
Totuus ilmenee ulkoisesti Buddhana, joka on itsen ulkopuolella. Buddha on buddhaluonnon – oman mielemme – heijastuma. Buddhaluonto heijastaa kaikki ilmiöt, kuten kristalli heijastaa valon. Kun buddhaluonto ilmentää ilmiöt puhtaalla tavalla, se on ulkoinen turvautumisen kohde, Buddha.
Kaikki turvautuvat johonkin. Tavallisesti turvaudumme rahaan, kuuluisuuteen ja omaisiin. Nämä ovat kaikki asioita, jotka voivat muuttua, ja kun ne muuttuvat, seuraa kärsimys ja epävarmuus.
Jotta voisi olla rauhallisin mielin, täytyy turvautua sisäiseen buddhaluontoon ja ulkoiseen Buddhaan (absoluuttiseen ja suhteelliseen totuuteen). Sitten ei ole vastoinkäymisten heiteltävissä, mieli on vakaa, eikä niin kuin höyhen tuulessa.
Vaikka tiede on saanut paljon selville, emme tiedä, mikä on kärsimyksen olemus, emmekä varsinkaan sitä, miten kärsimys saadaan lakkaamaan. Siksi maailmassa on niin paljon ongelmia ja vaikeuksia. Ihmisten itsetunto on alhaalla ja masennus on yleistä. Ihmiset tuntevat itsensä myös hyvin yksinäisiksi.
Buddhilla on laajat tiedot ja syvällinen ymmärrys. He ymmärtävät selkeästi sen, mitä kärsimys on, ja osaavat poistaa sen. Siksi heillä on rauha ja onni. Meidän täytyy oppia ymmärtämään se, mitä kärsimys on ja miten siitä vapaudutaan. Kun sen tietää, on Buddhan kaltainen. Meidän pitää tulla Buddhan kaltaisiksi.
Luuletko että voit tehdä sen? – Se on mahdollista, sillä Buddha oli alussa samanlainen kuin me. Hänen täytyi harjoitella ja mietiskellä. Voimme saavuttaa saman, sillä oma olemuksemme ja Buddhan olemus ovat ytimeltään samanlaiset.
Turvautuminen on kärsimyksestä vapautumisen siemen. Kun turvautuu valaistumiseen saakka, siemen on kylvetty, ja vaikka karma veisi helvettimaailmoihin, lopulta valaistuu.
Kun mielen jättää rentoutuneeseen tilaan, luonnollinen tietoisuus syntyy. Tietoisuutta ei tarvitse erikseen vahtia eikä miettiä: "Olenko tarkkaavainen vai en?" Sellaisia ajatuksia ei tarvita. Tietoisuus ei kuitenkaan säily kauaa, vain sekunnin tai pari. Harjoitus on toistaa tätä mietiskelyä monta kertaa. Se on niin helppoa, että se on vaikeaa. Tarvitsemme jotain monimutkaisempaa mietiskelläksemme. Monimutkainen tapa on käyttää keskittymisen kohdetta.
Kohteeseen keskittyminen on vaikeaa, mutta aloittelijalle siitä on hyötyä. Mieli liikkuu tavallisesti aistivaikutelmasta toiseen. Jos aistimus on miellyttävä, syntyy halu. Jos se on epämiellyttävä, syntyy vastenmielisyys. Neutraali kohde synnyttää tietämättömyyttä. Näistä tunteista seuraa kärsimys ja ahdistus. Jos tuntee tyyneysmietiskelyn menetelmän, aistivaikutelmat voi muuttaa mietiskelyn tueksi.
Tyyneysmietiskelyn keskeinen idea on tarkkaavaisena oleminen. Kun on tarkkaavainen, on samalla tyyni. Se ei tarkoita sitä, ettei ajatuksia saisi olla. Jos pyrkii ajatuksista eroon, hermostuu, kun ne kuitenkin tulevat.
Tyyneysmietiskelyä voi harjoitella keskittymällä eri aistimuksiin. Aloitamme näköaistin avulla.
Rentoudu ja mietiskele ensin ilman kohdetta.
Katso sitten jotakin pientä kohdetta edessäsi muutaman sekunnin ajan.
Ja rentoudu jälleen.
Harjoittelemalla useita kertoja oppii keskittymään kohteeseen pitempään. Mieli selkenee kuin vesi virrassa. Kun vesi on hiekan sekaista, sitä ei voi käyttää. Jos hiekka laskeutuu pohjaan, vettä voi juoda ja käyttää pesuvetenä. Samaten mielestä tulee kelvollinen väline moneen tarkoitukseen, kun häiriöiden sakka poistuu ja mieli kirkastuu meditaation avulla. Ellei ole tarkkaavainen ja tietoinen, kärsii, vaikka ei haluaisi. Se johtuu siitä, että oma mieli ei ole hallinnassa. Mielen hyvät ominaisuudet eivät pääse esiin.
Harjoitus tekee mielestä avaran ja avoimen. Saavuttaa tavoitteensa helpommin ja saattaa tulla selvänäköiseksi tai saada kyvyn tehdä ihmeitä. Nämä kyvyt eivät kuitenkaan ole päämäärä, sillä vahingollisilla hengilläkin saattaa olla sellaisia kykyjä. Päämäärä on tyynnyttää ristiriitaiset tunteet ja kasvattaa tietoisuutta.
Vähitellen voi ottaa keskittymisen kohteeksi suuremman alueen näkökentästä. On tietoinen kaikesta edessä olevasta. Jos silmät väsyvät ja näkee kaksoiskuvan, voi olla tietoinen siitä. Silloin mietiskelyssä on kaksi tukea. Mitä sitten näkeekin, se on keskittymisen kohde ja mietiskelyn tuki. Jos jokin asia näkökentässä on muita selkeämpi, voi antaa tietoisuuden levätä siinä. Jos kaikki hämärtyy, on tietoinen hämärtymisestä. Silmät pidetään avoimina ja liikkumatta, on kuin tuijottaisi avaruuteen. Tarvittaessa voi räpytellä silmäluomia.
Näköaistin lisäksi keskittymisen kohdetta voidaan käyttää kaikkia muitakin aisteja. Tuntoaisti on erityisen hyvä, sillä meillä on monenlaisia tuntemuksia kehossa, esimerkiksi kipuja. Terävä kipu saa huomion kiinnittymään itseensä, olipa ympäristössä mitä muita virikkeitä tahansa. Yleensä silloin ajattelee: "En pidä tästä, tahdon päästä kivusta eroon, se vahingoittaa minua." Kipu yltyy ja tulee entistä tuskallisempi olo. Jos onnistuu muuttamaan kivun mietiskelyn tueksi, ahdistavat ajatukset vähenevät. Se ei poista kipua, mutta se pysyy hallinnassa. Kipu on mielessä ja mietiskelijä tarkkailee mieltään rentoutuneena ja häiriintymättä. (Tämä ei ole sairauksien hoitokeino sinänsä, mutta on apuna muun hoidon ohella.)
Bodhimieli tarkoittaa epäitsekkyyttä. Jos ajattelee vain omaa hyötyään ja omia päämääriään tässä elämässä, mieli tulee pieneksi ja kiristyy. Kärsimys kasvaa, eikä sille näy loppua. Se on itsekeskeisyyden tulos. Jos ajattelee muiden parasta, ristiriitaisia tunteita on vähän, mieli on avoin ja iloinen ja muut käyttäytyvät samoin itseä kohtaan. Rakastavalla ja myötätuntoisella mielellä näkee muut ystävinä, eikä kohtaa vihollisia.
Pelko liittyy yleensä omiin toiveisiin ja niiden toteutumatta jäämisen uhkaan. Kun enimmäkseen ajattelee muiden hyödyksi olemista, pelot vähenevät luonnostaan. Kaikki olennot tuntuvat läheisiltä kuin omat perheenjäsenet. Mieli muuttuu levolliseksi.
Se, että vaellamme kärsimyksen maailmassa, johtuu siitä, että ajattelemme etupäässä itseämme muiden kustannuksella. Mutta jos ajattelee muiden hyötyä, omatkin toiveet toteutuvat ilman ponnistusta. Tässä elämässä on onnellinen ja tulevaisuudessa muuttuu buddhaksi.
Jatkuva omien tavoitteiden ajatteleminen tekee ärtyisäksi ja yliherkäksi. Pienetkin vastoinkäymiset saavat suuttumaan. Omia suuria virheitään ei näe ja muiden pienetkin virheet näyttävät jättimäisiltä. Sillä tavoin vihaisena ei ole tehokas työssään, eikä voi tehdä dharmaharjoitusta. On liian lähellä ongelmiaan eikä näe suuria linjoja. Itsekkyys saa ristiriitaiset tunteet voimistumaan.
Miten bodhimieltä sitten harjoitetaan? – Ensin pohditaan, mitä itse oikein haluaa. Jos tahtoo onnea, millaista? Sitten tutkitaan, mitä muut haluavat. Aivan kuten itse emme halua kärsiä vaan olla onnellinen, niin haluavat muutkin. Voi aloittaa läheisistään ja harjoitella tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa heitä kohtaan. Sitten tunnetta laajennetaan koskemaan kauempana olevia neutraaleja henkilöitä. Hekin tahtovat olla onnellisia. Lopulta opetellaan rakastamaan vihollisia. Se on täydellinen rakkauden ja myötätunnon harjoitus.
Tämän harjoituksen tuloksena mieli muuttuu vakaaksi ja rauhalliseksi, eikä enää ärsyynny pikkuasioista. Pelkokin vähenee. Yleensä vihamiehet pelottavat, mutta jos voi tuntea rakkautta ja myötätuntoa vihollista kohtaan, lakkaa pelkäämästä.
Jos harjoittaa tyyneysmietiskelyä epäitsekkäällä motivaatiolla ja toivoo, että harjoitus auttaa kaikkia olentoja vapautumaan kärsimyksestä, se puhdistaa karmaa tehokkaasti. Dharmanharjoittajan viholliset muuttuvat ystäviksi kuin taikaiskusta, sillä ilman vihollisia ei voisi harjoittaa kärsivällisyyttä. Maallisissakin tilanteissa voidaan sanoa, että vihollisista on hyötyä, sillä he auttavat pysymään valppaana. Jos vihollisiaan voi ajatella rakkaudella, se on varsin suureksi hyödyksi ja pelko ja kärsimys vähenevät.
Ellei omaa vihaa saa laantumaan voi toivoa, että kaikkien olentojen viha sisältyisi omaan vihaan. Vihan mukaisesta toiminnasta tulee kuitenkin pidättäytyä, muuten se aiheuttaa huonoa karmaa. Sama koskee muitakin tunteita, kuten ylpeyttä ja kateutta. Pitkän harjoituksen tuloksena käy niin, että samalla kun vihastuu, myös myötätunto nousee.
Pelko, masennus ja yksinäisyys ovat tunteita, jotka vahvistuvat, jos ne yrittää karkottaa. Sen sijaan voi havaita: "Mieleeni on ilmestynyt kärsimystä. Muutan sen bodhimielen tueksi. Minä kärsin ja niin tekevät kaikki olennot. Tulkoon heidän kärsimyksensä minulle, sisältyköön se kokemaani kärsimykseen. Vapautukoot kaikki olennot." Tällainen asenne on hyvin myönteinen ja kärsimys aiheuttaa silloin paljon hyvää karmaa.
Tietoisuus, tarkkaavaisuus, valppaus ja keskittyneisyys kuuluvat tyyneysmietiskelyyn. Jos on keskittynyt, ei ole väliä, onko ajatuksia vai ei, kummassakin tapauksessa voi mietiskellä. Ensin selitetään, miten mietiskellään silloin, kun on ajatuksia.
Ajatus voi olla hyvä ja myötätuntoinen tai se voi olla paha ajatus, joka liittyy jonkun vahingoittamiseen. Ajatus voi olla myös neutraali, kuten: "Aion mennä ostoksille tänään." Usein luullaan, että jos ajatuksia on paljon mietiskelyn aikana, mietiskely ei suju hyvin. Mutta jos ajatuksesta on tietoinen, se muuttuu mietiskelyn tueksi.
Harjoitus:
Rentoudu.
Tarkkaile ajatuksia.
Rentoudu jälleen.
Tarkkaavaisuutta voi harjoittaa kaikessa. Esimerkiksi matkustaessa voi olla tarkkaavainen matkan vaiheista. Kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse muistaa, mutta jos perillä ihmettelee, miten oikein on joutunut sinne, ei ole ollut valpas. Tarkkaavaisuus ei niinkään liity menneisyyden muistamiseen, se koskee läsnä olevaa hetkeä. Siinä on katsoja (tarkkaavaisuus) ja kohde (ajatus). On kuin mieli kääntyisi ympäri ja katsoisi kerrankin itseään ulkomaailman sijaan. Mitä mielessäni on, millaisia ajatuksia minulla on? Sen havaitseminen on tietoisuutta. Tarkkaavaisuus kasvaa harjoituksen kautta.
Kun ajatuksia tarkkailee, voi olla erilaisia kokemuksia. Useimmille käy niin, että kun yrittää katsoa ajatusta, yhtään ajatusta ei synny. Sekunnin tai pari vain istuu lepotilassa. Tämä on ns. 'tavallinen mieli ', se on tyyneysmietiskelyä ilman kohdetta. Sitä ei osaa arvostaa, koska se syntyy luonnostaan, ilman että tavoittelee sitä, mutta kokemus on erinomainen.
Voi myös käydä niin, että kykenee tarkkailemaan kaikkia ajatuksiaan kuin vanhus, joka katsoo lapsen leikkejä. Vanhus katselee myhäillen eikä osallistu leikkiin itse, lapsi sen sijaan on innoissaan ja paneutunut siihen, mitä tekee. Tulipa miten monta ajatusta tahansa, niitä tarkkaillaan ilman, että antaudutaan niiden vietäväksi.
Kolmas mahdollisuus on, että yrittää tarkkailla ajatusta, mutta se häviää. Sitten ei pitkään aikaan synny mitään ajatuksia. Istuu vain siinä viisi tai kymmenen minuuttia, ilman että tapahtuu mitään erityistä. Sekin on hyvä kokemus.
Yksi ja sama henkilö voi kokea nämä kaikki. Ensin hän havaitsee ajatuksen, ja sitten se häviää. Tulee toinen ajatus jne. Joskus käy niin, että ajatus häviää, ja sitten on pitkä tauko ennen seuraavaa. Ja joskus pystyy havaitsemaan kaikki ajatukset. On vai kaksi mahdollisuutta: joko ajatuksia on tai ei ole. Kummassakin tapauksessa voi mietiskellä.
Kielteisten tunteiden ja kärsimyksen mietiskelyyn on erityismenetelmä. Kun vahva tunne, esimerkiksi viha, syntyy, se on tunnistettava ja sitten sitä tarkkaillaan. Ei niinkään keskitytä henkilöön, jota halutaan löydä, kuin vihaan omassa mielessä. Siitä tulee näin mietiskelyn tuki eikä se saa aikaan vahinkoa. Samoin käsitellään masennusta ja muita tunteita. Ei siis keskitytä asiaan, joka masentaa vaan katsotaan masennusta mielessä. Onko sillä joku syy vai ei, on samantekevää. Harjoittelemalla oppii tulemaan tietoiseksi masennuksesta, vihasta tms. tunteesta silloin, kun se syntyy ja se vapauttaa näihin tunteisiin liittyvät ajatukset niin, että kärsimys lakkaa. Tulee tasapainoisemmaksi.
Neutraaliakin ajatusta voi katsella ja voi tutkia myös ajatuksen kohdetta. Esimerkiksi: "Tahdon mennä kauppaa ostamaan leipää." Katsotaan ajatusta "tahdon mennä", kuvitellaan kauppa ja sen valikoimat ja tutkitaan tuntemuksia. "Tämä on hyvä kauppa, tuo leipä on hyvää, jne."
Intiassa eli mies, joka oli paimentanut lehmiä 50 vuotta. Hän erosi sitten vaimostaan, riiteli naapureiden kanssa ja ajatteli masentuneena: on aika ruveta mietiskelemään." Hän sai mietiskelyohjeet lamalta, mutta ei voinut mietiskellä, sillä lehmät olivat aina hänen ajatuksissaan. Hän kuuli niiden ammunnan ja kuvitteli antavansa niille heiniä. Mitä enemmän hän koetti poistaa nuo ajatukset, sitä selkeämmäksi ne tulivat. "Ei hätää", lohdutti opettaja. "Annan sinulle ikivanhan kallisarvoisen ohjeen: katso kaikkia ajatuksiasi." Mies oli iloinen ja meni kotiin. Seitsemän vuoden kuluttua hänestä tuli mahasiddha. Jos voi keskittyä johonkin yksipisteisesti pitkän aikaa, se auttaa edistymään, mutta me emme voi keskittyä niin, koska mieli tulee kireäksi.
Rukouksessa sanotaan:
Ajatusten ydinaines on opetusten mukaan Dharmakaya.
Ne eivät ole kerrassaan mitään, silti ne ilmenevät minä tahansa.
Mitään ajatuksia ei tarvitse estää, eikä pitää niitä hyvinä tai huonoina, niitä vain havainnoidaan ja katsellaan.
Kaikki ajatukset, tunteet ja kärsimys voidaan muuttaa tällä menetelmällä tyyneysmietiskelyn tueksi. Vähitellen mieli rauhoittuu kuin vesi, joka tyyntyy kosken kuohuista rauhallisesti virtaavaksi joeksi.
Ensimmäisen asteen viisautta on ymmärtää, että onni ja suru eivät johdu ulkoisista asioista vaan omasta mielestä.
Toisen asteen viisautta on ymmärtää tyhjyys: mikään ei ole olemassa pysyvästi ja erillisenä, vaan kaikki mikä ilmenee, on toisistaan riippuvaa. Ellei ymmärrä tyhjyyttä, on sen harhan vallassa, että ilmiöt olisivat todella olemassa. Se on kuin uskoisi uneen. Kun alkaa ymmärtää tyhjyyttä, harha vähitellen väistyy ja silloin voi tehdä mitä vain: kävellä seinien läpi, veden pinnalla, lentää, eikä tuli polta. Nyt juuri emme hallitse elementtejä, koska takerrumme tottumuksiimme. Tapojaan voi muuttaa mietiskelyn avulla.
Ellei halua analysoida tyhjyyttä monimutkaisesti voi rentoutua ja ajatella "kaikki on kuin unta." Jos vihastuu ja tunnistaa tunteen, voi mietiskellä, että viha, sen kohde ja itse on kaikki tyhjyyttä. Kuka vihastuu kenelle? Sitten rentoutuu. Se onnistuu ehkä 10 – 15 sekuntia, ja sitten viha taas nousee. Toistamalla harjoitusta tuloksena on, että samalla kun vihastuu, ymmärtää myös vihan tyhjyyden. Silloin vapautuu vihastaan. Sama koskee muitakin ristiriitaisia tunteita kuten ylpeyttä ja kateutta.
Tätä voi soveltaa myös pelkoihin. Minä, joka pelkään, pelko itse ja pelon kohde ovat tyhjyyttä. Kuka pelkää mitä? Sitten rentoutuu.
Syvällisintä viisautta on ymmärtää mielen luonto.
Aloittelijasta vaikuttaa helposti, että mietiskely lisää ajatuksia. Todellisuudessa niin ei ole käynyt, mutta mieli on tullut kirkkaammaksi ja näkee ajatuksensa selvemmin kuin ennen. Joskus voi syntyä ns. hyviä kokemuksia: autuuden tunne, selkeä tietoinen tila tai ajatuksettomuus. Joskus tulee huonoja kokemuksia, kun mieli vaipuu horrokseen, on tylsistynyt tai hyvin levoton.
Jos huonoja kokemuksia syntyy, ei kannata masentua, ne ovat merkki siitä, että tekee harjoitusta. Huonoista kokemuksista on yleisesti ottaen enemmän hyötyä kuin hyvistä, mutta olipa kokemus millainen tahansa, on tärkeää, ettei siihen takerru eikä tule ylpeäksi.
Lopulta mielen virta muuttuu tyynen valtameren kaltaiseksi. Ristiriitaiset tunteet, heikkoudet ja kärsimys poistuu ja tilalle tulee suuri viisaus. Jos tyyneysmietiskelyn tila pysyy yllä ympäri vuorokauden, on täydellistänyt sen. Jos tunnistaa oman buddhaluontonsa koko ajan, yötä päivää, on saavuttanut valaistumisen.
© 2005 Mingyur Rinpoche
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik