Viisauden tie - osa 2 - Bodhimieli.fi

26.1.2003 Luento

Eilinen opetus käsitteli perusasioita, ja kuka tahansa voi soveltaa niitä. Vaikkei toive vapautumisesta olisi syntynyt, niin näillä opetuksilla voi parantaa arkielämäänsä ja muutkin kuin buddhalaiset voivat käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos tahtoo vapauteen samsaran pyörästä, välttää jälleensyntymisen kuuteen maailmaan, niin sitten on tarpeen turvautua. Ja jos tahtoo saavuttaa täydellisen valaistumisen, tarvitsee myös bodhimielen. Turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen ovat taitavia keinoja, joihin yhdistetään viisaus: tyhjyyden oivaltaminen. Vapautumisen suora syy on oivallus tyhjyydestä ja turvautuminen ja bodhimieli tarjoavat oivallukselle oikeat olosuhteet. Mietiskelemällä tyhjyyttä oikeissa olosuhteissa samsaran voi helposti jättää taakseen ja vapautua kärsimyksestä.

Käsittelemme ensin turvautumista, siihen liittyy neljä seikkaa. Ensinnäkin motivaation täytyy olla epäitsekäs. Emme tee harjoituksia vain siksi, että itse pysyisimme terveenä ja eläisimme kauan miellyttävissä olosuhteissa. Lupaamme tehdä harjoitusta ollaksemme hyödyksi kaikille olennoille, niille, jotka kärsivät suunnattomasti ja monella eri tavalla, sairaille ja muille. Toivomme että he lopulta vapautuisivat kärsimyksistään, ja itsekin vapautuisimme. Tähän liittyy aikarajoitus. Turvaudumme valaistumiseen saakka. Kun valaistuminen on saavutettu, sen jälkeen turvautuminen on tarpeetonta. Itsestä tulee silloin muiden olentojen turva. Harjoitusta tehdään omien voimien mukaan ja alussa se on vaikeaa, mutta tulisi koettaa kehittyä siihen suuntaan niin paljon kuin voi.

Toinen turvautumiseen liittyvä asia liittyy Buddhan ominaisuuksiin. Yleisesti kaikissa olennoissa poikkeuksetta on buddhaluonto, ei vain ihmisissä, vaan myös nagoilla, eläimillä, nälkäisillä hengillä ja helvettiolennoillakin. Kaikkien olentojen buddhaluonto on yhtä puhdas kuin valaistuneilla olennoilla. Miksi me sitten vaellamme samsarassa? Se on mahdollista juuri siksi, että meillä on buddhaluonto. Niin kauan kuin olemme samsaran piirissä, meillä on mieli, joka etsii onnea ja pyrkii välttämään kärsimystä. Se on merkki buddhaluonnosta. Havaitsemme myös muotoja ja värejä ym. Sekin johtuu buddhaluonnosta.

Lintuemo, joka hautoo munia, lähtee välillä ruuan hakuun, mutta palaa pian takaisen pesään. Mitä kauemmaksi se menee, sitä kiihkeämmin se haluaa palata, olipa kauempana miten mukavat olosuhteet tahansa. Miksi se tahtoo takaisin pesäänsä? - Se on se paikka minne se kuuluu, sen itse tekemä pesä. Niin mekin vaellamme samsarassa, mutta menimmepä minne tahansa, meillä yhä on mieli, joka tahtoo olla onnellinen ja välttää kärsimystä. Luontomme on olla onnellinen, olemuksemme kuuluu sellaiseen onneen, joka on kärsimyksestä täysin vapaa. Siksi onnea koko ajan etsitään ja kärsimystä vältetään. Mikä on kärsimyksestä vapaa ja täydessä onnen tilassa? - Buddhaluonto. Siihen me kuulumme, se on kotimme. Saattaa ihmetellä: ”Jos meissä on buddhaluonto, niin miksi minä koko ajan vaellan kärsimysten keskellä?” - Se johtuu siitä, että on tietämätön. Tietämätön mistä? - Tietämätön oman luontonsa täydellisestä tyhjyydestä. Ei tiedä, että oma luonto on tyhjyyttä ja selkeyttä ja että ne kaksi ovat yhdistyneet. Kun tunnistaa sen, että on ollut tietämätön, alkaa hitaasti ymmärtää kärsimystä ja sitä mistä se johtuu. Kun kulkee henkistä tietä, saavuttaa lopulta valaistumisen. Buddhaluonto ei siitä muutu eikä parane mitenkään.

Kaikki buddhat, kuten Buddha Sakyamuni, ovat olleet kuten me, tavallisia olentoja, mutta he kulkivat tien loppuun ja saavuttivat täydellisen valaistumisen. Silloin samsariset siemenet tuhoutuvat. Jos polttaa viljan siemenet, niistä ei koskaan kasva uusia versoja. Sen takia buddhien jälleensyntyminen samsaraan on kokonaan päättynyt. Samsaralla ei ole alkua, ja siksi Buddha oli meidän kaltaisemme aikaisemmin. Itsemme ja Buddhan välinen ero on siinä, että Buddha oivalsi asioiden luonnon, mutta me emme tiedä sitä ja olemme käsittäneet asiat täysin väärin. Tietämätön henkilö turvautuu kaikkitietoiseen henkilöön. Koska kaikki on toisistaan riippuvaa, siitä on hyötyä. Kaikki on olemassa riippuvuussuhteessa muuhun. Jos esimerkiksi tahtoo oppia jotain, on riippuvainen opettajasta. Ellei hanki opettajaa, on vaikea oppia. Jos haluaa lentää, eikä hanki lentäjää koneeseen, lentämään ei pääse. Koska kaikki riippuu kaikesta, on tarpeen turvautua.

Turvaudumme Buddhaan sen tähden, että hän oivalsi buddhaluonnon. Lyhyesti sanottuna siihen kuuluu:

kaiken tietäminen
rajaton myötätunto
rajattomat voimat.

Nuo ominaisuudet liittyvät buddhaluontoon ja siksi ne ovat myös meissä. Vaikka buddhaluonto onkin meissä, se ei ole käytössä, koska emme tiedä siitä. Sen sijaan, koska emme tiedä, väärinkäsitys johtaa meidät harhaan. Kun saavutamme täydellisen valaistumisen, sen ominaisuudet ilmenevät automaattisesti. Ensimmäinen niistä on kaikkitietoisuus. Tietää kaiken eikä mikään ole piilossa. Näin on sen takia, että kaikki ilmiöt ja havainnot ovat oman mielen luomia. Niinpä tietää kaiken, syntyipä missä tahansa. Buddha on sanonut, että kun tuntee mielen luonnon, niin tuntee ilmiöiden ja havaintojen luonnon, koska ne eivät ole mielestä erillään. Juuri nyt Buddha on tietoinen siitä, että tässä kuunnellaan ja annetaan opetuksia ja samaan aikaan hän voi olla tietoinen kaikesta muusta mitä tässä maailmassa tapahtuu ja koko maailmankaikkeudessa. Buddhan mukaan universumeja on rajattomasti ja buddhat tuntevat kaikkien niissä olevien olentojen erilaiset ajattelutavat. Harjoituksen kautta meistäkin voi tulla buddhia, täysin kaikkitietoisia. Siksi täytyy turvautua ja rukoilla. Jotkut ajattelevat, että on rukoiltava hyvin äänekkäästi, jotta saisi Buddhan huomion kiinnitettyä itseensä. Jotkut luulevat, että täytyy toistaa sanat monta kertaa, jotta sanoma menisi perille. Jotkut lyövät rumpua niin lujaa, että korviin koskee, jotta Buddha huomaisi heidät. Mutta jos ymmärtää, millainen Buddha on, turvautuminen on hyvin helppoa.

Toinen ominaisuuksista on myötätunto. Pelkkä kaikkitietoisuus ilman myötätuntoa on jokseenkin hyödytöntä, sillä Buddha saattaa sanoa: ”Olen nähnyt kaiken tämän vaivan ja päässyt tien loppuun ja valaistunut. Olentojen kärsimys on heidän oma asiansa, minä aion nyt lepäillä.”

Kaikenlaisia väärinkäsityksiä Buddhasta on. Eräs kiinalainen mestari selitti oppilailleen, että nykyaikana Buddhalla on kaikki välineet, joita entisaikaan ei ollut, esimerkiksi satelliittiyhteydet. Mestari kertoi kerran soittaneensa Buddhalle, joka vastasi ja kysyi: ”Mitä sinulle kuuluu?” ”Minulla on tärkeämpääkin puhuttavaa, tarvitsen lammen kauniilla näköalalla varustettuna.” He sopivat tapaamisesta kahvilassa. Mestari tarjosi kahvia, mutta Buddha ei halunnut sitä. Hän sanoi, että kahvi on mustaa ja kielteisyyksien juoma. Mestari ajatteli, että Buddha oli nyt hänen kaverinsa ja he olivat samalla tasolla. Buddhan viesti hänelle oli, että hän tahtoo auttaa muita ihmisiä. He tulivat ulos kahvilasta ja lähtivät eri suuntiin. Mestarilta pyydettiin sitten arpajaisten voittonumeroa ja hän joutui vaikeaan tilanteeseen, sillä Buddha oli pyytänyt häntä auttamaan ihmisiä. Hän antoi sitten numeron, mutta se ei ollut oikea. Silloin hän neuvoi arvanostajaa: sinun täytyy soittaa itse Buddhalle, hänen numeronsa on 000. Tällä tavoin hän koki Buddhan, mutta Buddha ei satelliittia tarvitse, hän on todella kaikkitietoinen.

Kolmas ominaisuus liittyy voimaan, kehon, puheen ja mielen rajattomiin voimiin. Kun olennolla on täydelliset olosuhteet ja karma Buddhan siunauksen vastaanottamiseksi, niin Buddhalla on valtava voima auttaa olentoja kaikessa mitä he tarvitsevat. Buddha voi ilmestyä yksilönä ja puhua jokaisen yksilön kannalta ymmärrettävästi. Jos syyt ja olosuhteet tulevat yhteen, niin mitä tahansa voi tapahtua. Jos rukoilee ja turvautuu, se auttaa ottamaan vastaan apua niin, että voi itse tulla buddhien kaltaiseksi.

Buddha on kaikkitietoinen, hänellä on rajaton myötätuntoja voima. Miksi hän ei sitten auta meitä ja siirrä samsarasta nirvanaan? Se johtuu siitä, että kaikki riippuu syistä ja olosuhteista. Ellemme luo syitä, niin Buddha ei voi auttaa. Karman luonto on riippuvuussuhteissa ja sen tähden Buddha ei voi auttaa suoraan. Kukaan ei voi muuttaa toisen karmaa. Miksi kuitenkin kannattaa turvautua ja rukoilla buddhia ja bodhisattvoja? - Se luo hyvää karmaa. Ajatellaan, että Buddha olisi suuri kaunisääninen rumpu. Rumpupalikka kuvaa hartautta, palvovaa kunnioitusta. Rummun ja palikan yhteistyöstä syntyvä ääni on siunaus. Mitä lujemmin palikalla lyö, sitä kuuluvampi ääni.

Aiheenamme on turvautuminen, johon liittyy neljä seikkaa. Olemme nyt käsitelleet kaksi ensimmäistä: oikean motivaation ja Buddhan ominaisuudet. Kolmanneksi puhutaan siitä, miten turvaudutaan. Turvautuminen voidaan tehdä joko niin, että visualisoidaan tietty jumaluus edessä tai ilman visualisaatiota. Tärkeää on että, ajattelee kaikkien buddhien ja bodhisattvojen olevan läsnä ja turvautuu heihin kaikkien olentojen hyödyksi. Jos visualisoi pelkästään Buddha Sakyamunin, voi ajatella, että hän edustaa kaikkia buddhia ja sitten turvautuu hänen edessään. Se on tavanomainen turvautuminen, jossa itse on tässä, visualisoitu buddha edessä ja häneen turvaudutaan. Kun se on tehty, visualisoitu buddha sulautuu itseen ja itse tulee buddhasta erottamattomaksi. Siinä luottamuksessa pysytään. Tämä oli kolmas kohta

Neljänneksi ei pidä odottaa liikaa. Mitä tarkoittaa, että on ilman turhia toiveita? - Sitä, että ei pohdi koko ajan tuloksia: ”Olen tehnyt näin paljon harjoitusta, paljonko saan siitä tulokseksi? Miten tämä vaikuttaa minun? Jos rukoilen tänään, ehkä valaistun huomenna. Mikä on siunaus ja kuinka paljon sitä saan? Kun kerran rukoilen, siunauksen täytyy tulla, muuten se on väärin.” Sellaiset tunteet ovat odotuksia. Pitäisi vapautua toiveista ja vain luottaa ja rukoilla jatkuvasti sen enempää odottamatta. Jatkaa rukoilemista huolimatta siitä saako siunausta vai ei. Maallisissakin asioissa se on hyödyllinen asenne ja saa toimiaan niin hyvin kuin pystyy. Silloinkin kun asiat eivät suju niin kuin itse haluaisi, hyväksyy sen. Jos mieli on kovin ahdas, niin odottaa tulosta kaikesta mitä tekee, mutta niin ei käy, koska asioiden luonto on muuttuvainen. Jos edellyttää, että rukousten pitää tuottaa tulosta, niin asenteeseen liittyy toivo ja pelko. Toivo siitä, että saavuttaa tuloksen ja pelko, että menettää sen. Sillä asenteella on vaikea saavuttaa mitään tulevaisuuden tavoitteita tai edes pitää sitä, mikä on jo saavutettu. Pitäisi välttää toivomasta ja pelkäämästä ja sitten toimia pitkäjänteisesti sekä arvostaa jo tekemäänsä. (Tauko)

Puhumme nyt tyhjyydestä. Tiibetiksi se on tonpa nyi. Tonpa eli tyhjä tarkoittaa, että mikään ei ole kiinteästi olemassa itsenäisenä. Nyi tarkoittaa, että kaikki tapahtuu, ilmenee. Nämä kaksi sanaa on pantu yhteen, koska ne ovat yhdistyneinä: mikään ei ole kiinteästi olemassa, mutta kaikki ilmenee. Näin tonpa nyi määritellään.

Mitä tonpa, tyhjä, tarkoittaa? Buddha sanoi, että maailmankaikkeus ei ole olemassa itsenäisenä. Tutkitaan sitä päättelyn kautta. Nykyajan tiedemiehet sanovat, että molekyylit, aika, nopeus ja painovoima ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi pöytä Rinpochen edessä ei ole koskaan erillään ajasta. Se on olemassa, koska se muodostuu molekyyleistä. Käsitteellinen mieli ajattelee niin: pöytä on olemassa, koska pöydän molekyylit ovat tulleet yhteen. Buddhan mukaan sitä voi analysoida kahdella tavalla: miten molekyylit muodostuvat fysiikan lakien mukaan tai ajan käsitettä käyttämällä. Rinpoche selittää nyt, miten analyysi tehdään ajan avulla.

Tietämättömyytemme johtuu siitä, että pidämme asioita pysyvinä, erillisinä ja itsenäisinä. Mutta onko tämä pöytä sama pöytä kuin eilen? Yleisö: Se näyttää samalta, mutta itse emme ole sama. Rinpoche: Oletko itse siis tänään uusi? Hänen täytyy maksaa uudelleen… (naurua). Onko edessäni yksi vai kaksi pöytää? Yleisö: Vain yksi. Rinpoche: Ellei analysoi asiaa, niin tavallisesti havaitsee että pöytä on sama eilen ja tänään. Ja nuoruuden itseä pidetään samana kuin nykyinen itse. Montako itseä on tässä huoneessa? Yleisö: (hiljaa). Rinpoche: Onko teidän vaikea löytää itseänne? Yleisö: Yksi meitä jokaista kohden. Rinpoche: Kyllä niin on. Kun pidämme totena sitä, että eilinen itse on sama kuin tämänpäiväinen, sitä kutsutaan pysyvänä pitämiseksi. Kun puhumme itsestä tai minästä, pidämme sitä erillisenä yksikkönä. Se, mikä on pysyvä ja erillinen, on luonnostaan itsenäinen.

Ennen vanhaan useimmat ihmiset uskoivat, että seinä on pysyvästi olemassa. Nykyisin ollaan älykkäämpiä ja tiede on osoittanut, että ilmiöt muuttuvat jatkuvasti. Buddha oivalsi sen 2500 vuotta sitten ja sanoi: ”Ilmiöt muuttuvat hetki hetkeltä.” Hän selitti, että aika on olemassa kolmella tavalla: menneisyytenä, tulevaisuutena ja nykyisyytenä. Ne ovat kolme aikaa, ja kun puhutaan menneisyydestä, puhutaan jostakin, joka on lakannut olemasta. Esimerkiksi kun henkilö on kuollut, häntä ei enää ole. Jos puunsiemen palaa, se ei enää ole puunsiemen. Tulevaisuus ei ole vielä saapunut, henkilö ei ole syntynyt vielä. Jos siemen ei ole tuottanut tulosta, se ei vielä ole siemen. Mitä meille siis jää? Ainoastaan nykyhetki. Miten pitkä se on? Yleisö: Koko ajan. Rinpoche: Vaikka se on koko ajan olemassa, miten pitkä se on? Yleisö: Ohi kiitävä hetki. Rinpoche: Kyllä niin on, tässä muutamia esimerkkejä.

Laskemme aikaa vuosissa. Viime vuosi on mennyt, sitä ei enää ole. Tuleva vuosi ei ole vielä tullut. Se mitä meillä on, on vain kuluva vuosi. Montako kuukautta siinä on? Tämä ei ole vaikea kysymys… Tiibetiläisessä ja kiinalaisessa kalenterissa on kyllä toisinaan 13 kuukautta, mutta olemme samaa mieltä siitä, että vuodessa on 12 kuukautta. Kuvitellaan, että nyt olisi kesäkuu. Viisi kuukautta on mennyt ja kuusi ei ole vielä tullut. On vain kuudes kuukausi. No, nyt on todellisuudessa vuoden ensimmäinen kuukausi, montako päivää siinä on? - 31. Nyt on 26. päivä. 25 päivää on mennyt, ne eivät ole enää läsnä. Loput eivät ole vielä tulleet. Meillä on vain 26. päivä. Siinä on 24 tuntia, joista 12. tunti kuluu parhaillaan. Sitä aikaisemmat ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tässä tunnissa on 6 minuuttia, joista nyt on 45. minuutti. Koska sitä edeltävät minuutit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet, meillä on ainoastaan 45. minuutti. Mennyt on mennyttä siksi, ettei se ole todella olemassa vaan mennyt. Tulevaisuus ei ole vielä tullut, se ei siksi ole olemassa. Tässä yhdessä minuutissa on 60 sekuntia. Tämä on 17. sekunti. Pidetään siitä nyt kiinni. Sitä edeltävät sekunnit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tämä yksi sekunti muuttuu koko ajan.

Kuvitellaan, että eteemme pinottaisiin 3000 arkkia paperia. Niiden päälle asetettaisiin terävä naula ja lyötäisiin sen kantaan vasaralla niin, että se lävistää koko paperipinon. Jokaisen paperiarkin lävistämiseen kuluu tietty aika. Ensin syntyy reikä päällimmäiseen paperiin ja sitten seuraavaan. Ellei ensimmäistä paperia lävistetä, toiseen ei voi tehdä reikää. Lävistämiseen kuluu hyvin lyhyt hetki. Kun toiseen arkkiin syntyy reikä, ensimmäinen on jo lävistetty. Kolmannen aika ei ole vielä tullut.

Tämä pöytä Rinpochen edessä ja koko universumi on olemassa vain tuossa lyhyessä hetkessä. Ihan kaikki: me itse, pöytä ja maailmankaikkeus muutumme koko ajan. Ellei ole muutosta, ei ole syntymistä, vanhenemista eikä lakkaamista. Buddha kutsui tätä suhteelliseksi todellisuudeksi, joka on olemassa hetki hetkeltä. Jos ymmärrätte tämän esimerkin kunnolla, ymmärrätte tyhjyyden. Kun hetkeä tutkii, se ei ole olemassa. Jotta aika olisi olemassa, sen täytyisi olla läsnä erillisenä yksikkönä. Menneisyyden jälkeen ja ennen tulevaisuutta on lyhyt nykyhetki, joka tarvitaan, jotta paperiin syntyy reikä. Tutkitaan nykyhetken läsnäoloa. Onko sillä yhteyttä menneisyyteen ja tulevaisuuteen? Ellei ole, muutos on mahdoton, eikä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta ole olemassa. Jos sillä on yhteys menneisyyteen ja tulevaisuuteen, se ei ole erillinen nykyhetki, koska se aika, joka liittyy menneisyyteen, ei liity tulevaisuuteen, ja se aika, joka liittyy tulevaisuuteen, ei liity menneisyyteen. Erillinen nykyhetken yksikkö jakaantuukin kahteen osaan. Aikaa ei löydy kun sitä analysoidaan, eikä se ole olemassa oleva todellisuus. Ellei nykyhetkeä ole, ei ole menneisyyttä ja tulevaisuuttakaan. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset tiedemiehet, kuten Stephen Hawking ovat todenneet sen myös. Näkemys lähenee tyhjyyttä, vaikka tyhjyyttä ei ole vielä kokonaan oivallettu.

Jos aikaa ei ole ja molekyylit ja niiden liikkumisnopeus kuuluvat yhteen, niin koko universumi on olematon. Jos niin on, niin kuinka voin juoda tästä kupista vettä, joka maistuu hyvältä? Jos isken pöytää kämmenelläni, käteen sattuu. - Sitä kutsutaan virheelliseksi havainnoksi. Virheellinen tarkoittaa, että jokin ei ole lainkaan olemassa, mutta sitä pidetään virheellisesti olemassa olevana. Mehän havaitsemme kaikki asiat. Niiden olemus on tyhjä, mutta se ei tarkoita olematon. Koska mitään ei todella ole olemassa, kaikki ilmentyy harhanomaisesti: karma, maailmankaikkeudet, vapautuminen ja kuudenlaiset olennot. Jos kaikki olisi pysyvää, erillisiä ja itsenäisiä yksikköjä, mikään ei voisi olla olemassa eikä ilmentyä. Kaikki olisi pysähtynyttä. Koska samsara ja nirvana on, karma on. Syynä siihen on se, ettei mikään ole todella olemassa. Eräs intialainen oppinut, Nagarjuna sanoi: ”Tyhjyyden takia kaikki tapahtuu.” Kun Buddha käytti sanaa tyhjyys, hän ei tarkoittanut täydellistä poissaoloa. Vaikka kaikki on tyhjää, kaikki tapahtuu tai ilmentyy, ja näiden kahden yhdistymää kutsutaan Keskitieksi. Jos saavuttaa tyhjyyden, on kokonaan vapaa samsarisesta olemassaolosta, ja sen Buddha saavutti. Jos hallitsee tyhjyyden, on luonnollisesti kaikkitietoinen. Kaikkitietoisuus, myötätunto ja rajattomat voimat ovat buddhan kolme ominaisuutta. Silloin on vapaa kaikesta kärsimyksestä.

Rinpoche puhuu iltapäivällä siitä, miten tyhjyyden luonto pitäisi ymmärtää ja miten siihen suhtautua, sekä siitä, miten tyhjyyden ymmärtämällä kärsimys voidaan poistaa ja onni saavuttaa.

Buddha sanoi: ihan vain tyhjyyden ymmärtäminen poistaa paljon karmisia velkoja. On turha mainitakaan, miten paljon apua sitä on, jos ymmärtää sen läpikotaisin. (Tauko)

Turvautumisseremonia

Ne, jotka haluavat turvautua, olkaa hyvät ja kuvitelkaa edessänne kaikki buddhat ja bodhisattvat. Kuten aiemmin mainittiin, vaikka ei pystyisi visualisoimaan buddhien hahmoja elävästi ja selkeästi kaikkine yksityiskohtineen ja väreineen, tärkeintä on ajatella, että buddha on läsnä edessänne. Ette turvaudu buddhaan vain omaksi hyödyksenne, vaan kaikkien muiden olentojen hyödyksi. (Rukous).

Turvautuminen:

San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la

dzang-tshub bardu da ni tsab-su-tsi

da gi dzin sok dzi pe sö-nam tsi

dro la pen dzir san dze dru par sho.

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus) toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

Valaistumismielen kehittäminen (epäitsekäs motivaatio):

Sem-tshen tam-tshe de-va dang de-ve dzju dang den-par dzjur-tsig

dugnal dang dugnal tsi tsju dang dral-var dzjur-tsig.

Dugnal me-pei de-va dam-pa dan min dral-var dzjur-tsig

nje ring tsha dan nji dang dral-vei tan-njom tshen-po la ne par dzjur-tsig.

Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt

Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä

Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole

Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.

Samalla kun lausutaan tiibetinkielinen teksti, tunnetaan, että buddhat ja boddhisattvat ovat läsnä edessä ja ajatellaan, että heihin turvaudutaan. Itsellä on tämä onnekas mahdollisuus ottaa turvautumisvala, joka muodostaa perustan valaistumisen tielle. (Rukous)

Olemme sanoneet kaavan kahdesti ja sanomme sen nyt kolmannen kerran. Lopussa Rinpoche napsauttaa sormiaan ja silloin vastaatte: ”Leksho”. Se tarkoittaa ”Olkoon niin.” Rinpoche leikkaa tukastanne pari hiusta ja silloin sanotte: ”Drola”. Se merkitsee ”olen iloinen”, ts. hyväksytte sen, että luovutte hiuksesta tai parista. Samalla saatte dharma-nimen. Se päättää turvautumisseremonian. (Rinpoche lausuu loppurukoukset.)

Bodhisattvavala

Nyt suoritetaan bodhisattvavalan seremonia. Te, jotka haluatte ottaa valan, olkaa hyvät ja visualisoikaa kaikki buddhat edessänne ja erityisesti kahdeksan suurta bodhisattvaa. Ellette tiedä, miltä he näyttävät, ajatelkaa, että he ovat läsnä.

Vaikka omassa sisäisessä luonnossa ja Buddhan sisäisessä luonnossa ei ole eroa, Buddha saavutti buddhuuden jo, ja siksi suhteellisella tasolla valaistuneeseen Buddhaan turvaudutaan siihen asti, kunnes valaistuminen saavutetaan. Vaikka turvaudutaan suhteellisesti, sitä kutsutaan absoluuttiseksi turvaksi, koska se auttaa saavuttamaan absoluuttisen buddhatilan. Tähän asti on vaellettu eksyksissä samsarassa ja koettu kärsimystä, on oltu tunteiden riepoteltavana ja jääty ilman ystäviä, suojaa ja opastusta. Nyt ystävä, opas ja suojelija on kohdattu Kolmena jalokivenä. Tulee siis olla iloinen turvautumisestaan. Sen perusteella, seurasipa mitä tietä tahansa, siitä tulee syy samsarasta vapautumiselle. Mutta täydelliseen valaistumiseen se ei riitä. Jotta voisi valaistua, täytyy luottaa bodhicittaan (valaistumismieleen). Siksi Rinpoche antaa nyt bodhisattvavalan.

Kuviteltuanne kaikki buddhat ja bodhisattvat edessänne, toistakaa Rinpochen perässä tiibetinkielinen rukous ja ajatelkaa samalla, että annatte rajattomasti lahjoja ja iloitsette menneisyyden bodhisattvojen hyvistä teoista. Tunnustatte myös pahat tekonne, mitä olettekaan tehneet menneisyydessä. (Rukous)

Nyt seuraa seremonian pääosa. Katsokaa buddhia ja bodhisattvoja ja pohdiskelkaa heidän hyviä ominaisuuksiaan, sitä, miten he ovat seuranneet bodhicittan tietä ja saavuttaneet täydellisen valaistumisen. Lupaatte toimia bodhisattvan tavoin ja pyrkiä valaistumiseen. Rukoilemme tällä asenteella.

Olemme nyt lausuneet tekstin kahdesti. Kolmannella kerralla Rinpoche lausuu viimeiset sanat hyvin hitaasti, ja kun hän lopettaa, teidän tulisi tuntea, että olette ottaneet bodhisattvavalan. Kun teillä on bodhisattvavala, tulisi tuntea iloa ja kiitollisuutta, sillä tämä vala on oman ja muiden onnellisuuden lähde. Näin ajatellen toistakaa sanat Rinpochen perässä. (Rukous)

Samsaran korkeammissa maailmoissa on jumalia, ja muita olentoja, jotka ovat tietoisia siitä, että olette ottaneet bodhisattvavalan. Seuraavaksi pyydetään, että he iloitsisivat, sillä itse on nyt tullut henkilöksi, joka täyttää oman ja muitten hyödyn. Näin sanotaan, olkaa hyvä ja toistakaa Rinpochen perässä. (Rukous)

Bodhisattvavalan kaikki rukoukset on nyt lausuttu. Ne teistä, jotka ottavat bodhisattvavalan ensimmäistä kertaa, olkaa hyvät ja tulkaa vastaanottamaan nimi.

Tyhjyys voidaan osoittaa monenlaisin esimerkein, Rinpoche käyttää nyt esimerkkinä unta. Yleensä ottaen suhteellinen taso on harhaa. Sen lisäksi nähdään unia, se on kaksinkertainen harha. Jotta voisi ymmärtää tavanomaista suhteellista harhaa, tukeudutaan uniin. Absoluuttisesti kumpikin on samalla tavalla harhaa. Jos joku on vaikkapa kovasti kiintynyt rahaan ja ylelliseen asuntoon, hän saattaa uneksia saavansa tuon asunnon. Silloin iloitsee kovasti. Voi käydä niin, että talo sitten tuhoutuu maanjäristyksessä tai muusta syystä, ja silloin tulee hyvin surulliseksi. Kärsii niin paljon, että puhkeaa kyyneliin. Kun herää, tyyny on märkä. Sekä ilon että surun aiheutti sama kohde: tuo talo, ja Rinpoche kysyy nyt teiltä: Onko unitalo todellinen?

Vastaus 1: Se näyttää unessa todelliselta, mutta kun herää, se ei ole. Vastaus 2: Se muuttuu todelliseksi, jos toimii sen johdosta. Vastaus 3: Kokemus on totta mutta talo ei. Vastaus 4: Se ei ole todellinen!

Rinpoche: Se mitä sanotte on totta, mutta talo ei. Tässä unitalossa ei ole hiukkastakaan olemassa olevaa taloa. Siitä huolimatta se vaikuttaa todelliselta unessa ja se on todellinen unitila. Uneksiva mieli pitää taloa oikeana, mutta todellisuudessa sellaista taloa ei ole ollenkaan olemassa. Jos jotakin olisi, sen pitäisi olla olemassa, kun herää. Tämä käsite talon olemassaolosta ja talo, joka ei ole todella olemassa, mutta ilmentyy, kumpikin syntyvät unitalosta. Mikään, minkä koemme ilmentyvänä todellisuutena nyt, ei ole olemassa. Ei ole aikaa eikä ainetta. Koska mikään ei ole todella olemassa, kaikki ilmenee ja tapahtuu. Se ei ole ristiriitaista, vaan nämä kaksi asiaa ovat yhdessä erottamattomina niin kuin tuli ja sen lämpö tai vesi ja sen märkyys. Kaikki tapahtuu omassa mielessä ja kaikki näyttää olevan omaa mieltä. Kun jotakin tapahtuu tai ilmentyy, se ei tapahdu niin kuin yritys tuottaa tuotteita. Se ei tapahdu myöskään niin kuin lapsi synnytetään. Miten se tapahtuu? - Se on kuin uni.

Mitä hyötyä tämän tietämisestä on? Se vapauttaa kaikesta kärsimyksestä, syntymisestä, kaksinaisuudesta ja kuolemasta. Itse asiassa tätä tietä saavutetaan täydellinen kaikkitietoisuus, valaistuminen. Jos näkee pahaa painajaista, miten voisi vapautua siitä ilman, että herää? Vastaus 1: Oivaltamalla että kauhut joita kohtaa, ovat vain unta ja suhtautumalla niihin unenkaltaisina. Vastaus 2: Voi koettaa muuttaa unta, jos mieli on tarpeeksi vahva. Vastaus 3: Heräämällä, ja näkemällä unen sitten uudestaan. Rinpoche: Se ei ole vastaus kysymykseen, ongelma piti ratkaista heräämättä. Vastaus 4: Antautumalla. Rinpoche: Etkö silloin pelkää? Vastaus: Vähän aikaa, mutta se menee ohi.

Paras menetelmä on tunnistaa uni uneksi unitilassa. Jos tietää uneksivansa, voi muuttaa uniaan halunsa mukaan. Voi hypätä tornitalon katolta alas ja pysyä hengissä, voi mennä tuleen palamatta ja mereen hukkumatta. Olipa uni miten pelottava tahansa tietää, että uneksii, eikä pelkää mitään. Vähintäänkin tietää, että uneksii, koska on tunnistanut unen uneksi. Jos tunnistaa kaikki ilmiöt tyhjyydeksi, se on kuin tunnistaisi unen uneksi unen kestäessä. Silloin voi vapautua harhanomaisesta elämästä. Se on tyhjyyden viisautta. Onko teillä kysymyksiä?

Kysymys: Jos pystyy tunnistamaan unen ja muuttamaan sitä, mitä tehdä, pitääkö soveltaa bodhicittaa?

Rinpoche: Ensin harjoitellaan tunnistamaan uni hyvin selkeästi ja eloisasti. Voi hypätä rakennusten katoilta, hypätä mereen ja lentää kuin lintu. Selkeyttä voi harjoitella näin, ellei ole unissakävelijä. Jos kävelee unissaan, ei kannata hypätä, mutta voi harjoitella ottamalla erilaisia muotoja, muuttaa kehoaan. Sitten kun itselle on käynyt selvemmäksi se, mikä todellisuudessa on, voi muuttaa itsensä jumaluudeksi visualisoimalla. Voi myös matkustaa buddhakentille. Täältä Suomesta voi matkustaa heti Intiaan.

Kysymys: Jos uneksii, eikä tiedä sitä, aiheutuuko unessa tehdyistä hyvistä ja huonoista teoista karmaa?

Rinpoche: Kuvitellaan, että uneksii tappavansa vihollisen unessa. Sitten herää. Jos iloitsee teostaan ja nauttii siitä, kehittää kielteisyyttä. Mitä unessa tapahtuukaan, ei luo karmaa. Ja vaikka iloitsisi taposta jälkeenpäin, tappamisen karmaa ei synny. Ei ole vienyt kenenkään henkeä, mutta pahassa teossa iloitsemisen karmaa syntyy.

Kysymys: Tyhjyyden mietiskely ja harjoittaminen on vaikeaa, koska käsitteet ovat niin onttoja, että niistä ei saa kiinni. Miten sitä olisi hyvä harjoitella?

Rinpoche: Kun tuntee tuon onttouden, se on itse asiassa oikein hyvä, koska silloin on vapaa käsitteistä. Se on hyvin lähellä luonnollista mieltä. Luonnollisessa mielessä ei ole erottelua: tämä on tämä osa, tuo on tuo osa… se on täydellistä selkeyttä. Alussa se on tietenkin vaikeaa, koska tapoja ja tottumuksia on aluttoman ajan alusta lähtien, mutta harjoituksen kautta edistyy. Otetaan esimerkiksi tämä paperi, jonka kierrän tiukalle rullalle. Aluttoman ajan alusta lähtien olemme tottuneet pitämään kaikkea pysyvänä. Kun oppii vähän tyhjyydestä, on kuin paperirulla avautuisi hiukan. Sitten oivaltaa: Kaikki on tyhjää! Silloin arkki on kokonaan auki. Mutta mitä tapahtuu, kun päästää otteen? - Se kiertyy takaisin rullalle pelkästä tottumuksesta olla rullalla. Vähä vähältä se siliää, kun sitä avaa yhä uudestaan. Mitä enemmän tyhjyyttä tutkii, sitä enemmän siitä ymmärtää, ja lopulta tulee tyhjyyden tasolle.

Kysymys: Miten tärkeä opettaja on harjoituksen kannalta? Tarvitaanko opettaja, että voi tehdä näitä rukouksia ja harjoituksia?

Rinpoche: On äärimmäisen tärkeää, että on hyvä opettaja, jolla on perimyslinjan siunaus. Voi oppia eri opettajilta ja kirjoista, mutta pelkkä kirjoista oppiminen ei ole suureksi avuksi. On eräs selkeä esimerkki, joskin se toisaalta ei ole niin selkeä, koska se liittyy elokuvaan. Elokuvathan ovat ihmisten tekemiä. Siksi se ei ole niin selkeä, mutta se kelpaa esimerkiksi siinä kuin mikä tahansa muukin. Matrix. Oletteko nähneet sen? Siinä on lihava kaveri, jolla on iso hattu. Tämä vanhempi mieshenkilö koettaa opettaa elokuvan tähteä lentämään, mutta se ei onnistu, hän putoaa aina maahan. Opettaja toivoo, että hän voittaisi kaikki esteensä, ja lopulta hän oppii lentämään. Hän voi mennä maan alle ja meren syvyyksiin. Onko teillä muita kysymyksiä?

Kysymys: Millaisia ohjeita antaisitte aloittelevalle mietiskelijälle?

Rinpoche: Ensin tulee harjoitella hyväsydämisyyttä. Sen pohjalla harjoitellaan shamata -mietiskelyä. Sitten turvaudutaan ja kehitetään bodhicittaa. Vähitellen voi alkaa mietiskellä tyhjyyttä. Tyhjyys voi ensin hiukan pelottaa ja hermostuttaa. Se on hyvä merkki. Se osoittaa, että lähestulkoon ymmärtää tyhjyyden. Kun todella ymmärtää sen, on niin kuin olisi ollut aikaisemmin solmussa ja nyt solmu avautuisi itsestään. Pidämme lyhyen tauon ja sen jälkeen Rinpoche opettaa tyhjyyden näkemystä ja puhuu siitä, miten lempeyttä, myötätuntoa ja bodhimieltä harjoitetaan. (Tauko)

Rinpochella on kolme tikkua, joiden pituutta hän vertailee. Yksi on pitkä vain toiseen verrattuna. Lyhyt ja pitkä eivät ole olemassa näissä tikuissa, se mikä ilmentyy, riippuu muusta. Kaikki ilmentyy toisistaan riippuvana, niin Buddha opetti. Mikään ei ilmenny erillisenä yksikkönä. Kun tikku on yksin, lyhyttä tai pitkää ei ole olemassa. Jos ottaa kolmesta tikusta lyhyimmän, sen lyhempää ei pitäisi löytyä mistään, jotta se pysyisi lyhyenä. Tai jos sen rinnalle tuodaan sitä lyhyempi tikku, joltakin tavalla lyhyyden pitäisi säilyä ensimmäisessä tikussa, jos lyhyys olisi todella olemassa. Mutta asiat riippuvat toisistaan, eikä mikään ole kiinteästi olemassa omalla tavallaan. Sillä tavoin poistetaan näkemys todella olemassa olevasta eli pysyvästä. Toisistaan riippuvaisuus poistaa myös harhan siitä, että mitään ei olisi olemassa. Paras tapa harjoittaa myötätuntoa on ymmärtää tyhjyys.

Yleensä ottaen kaikki ilmiöt ovat luonnostaan vapaat kärsimyksestä, vailla olemassaoloa ja luonnollisen tyyniä. Se on kaikkien olentojen mielen luonto ja sitä kutsutaan buddhaluonnoksi. Emme kuitenkaan ole tunnistaneet sitä ja sen tähden toivomme, että jotakin olisi todella olemassa, ajamme takaa ulkoisia ilmiöitä. Koska buddhaluontoa ei tunnisteta, kaikki olennot kärsivät tarpeettomasti. Kärsimystä ei ole olemassa ja silti yksilöt kärsivät. Vaikka kärsimystä ei tarvita, kärsitään. Vaikka ei ole mitään syytä olla väärinkäsityksen vallassa, kaikki ovat hämmingissä. Tarpeeton kärsiminen kasvattaa myötätuntoa. Unenomaiset olennot ovat unenkaltaisen harhan vallassa. Unenomainen minä voi kehittää unenkaltaisen myötätunnon. Jos tekee niin, voi saavuttaa unenkaltaisen buddhatilan.

Avainasia tässä on se, että sisäinen viisautemme on tyhjyyttä, ja samalla sen luonto on kirkas ja tiedostava mieli tai tajunta. Koska luonnollinen mielemme valaisee ja tiedostaa, kuudenlaisia olentoja on. Myötätunto nousee, sillä vaikka minää ei ole, he väittävät että se on, ja vaikka kärsimystä ei ole, he pitävät kärsimystä todella olemassa olevana ja kärsivätkin koko ajan. Jotta itse voisi vapauttaa olennot sellaisesta kärsimyksestä, tehdään lupaus, että kuljetaan bodhisattvan tietä. Kehitän myötätunnon tietämättömiä olentoja kohtaan, vapauttaakseni heidät kaikki ja seuraan Buddhan polkua; se on bodhimieli. Sitä pidetään korkeimpana myötätuntona ja se on ilman viitekohtaa. Onko teillä kysymyksiä?

Kysymys: Rinpoche, sanoitte, että kuusi maailmaa on mielen säteilyä. Jos mielen säteily tunnistetaan siksi mitä se on, vapautuvatko kaikki kuusi maailmaa?

Rinpoche: Sanotaan, että kuusi maailmaa ovat mielen havaintoja, ne tulevat mielestä. Niin sanotaan, koska emme tunnista sisäistä luontoamme. Pidämme sitä itsenä, joka on kiinteästi tässä ja pidämme muita olentoja ulkoisesti kiinteinä. Tämä kaksinaisuus luo kuusi tunnetta: kiintymys, viha, kateus, ylpeys, saituus ja tietämättömyys. Toisistaan riippuvuuden tähden ne ilmentyvät, kun sellaisella mielellä katsoo ulospäin. Siksi kuudenlaiset olennot voivat ottaa muodon sillä tavoin. Kuudenlaiset olennot ilmentyvät mielen selkeydessä. Esimerkiksi omassa mielessä olevan vihan seurauksena on riippuvainen helvettimaailman havaitsemisesta. Jos mielessä on ahneutta, riippuu nälkäisten henkien maailmaan syntymisen ilmiöstä. Jos on tietämätön, sellainen olento on riippuvainen eläimenä ilmestymisestä. Samoin on muiden tunteiden laita.

Klassinen esimerkki on seuraava: laitetaan maljaan vettä, ja asetetaan se erilaisten olentojen eteen. Helvettiolento näkee siinä liekehtivän tulivuoren kraatterin. Jumalolento näkee sen nektarina. Kala pitää sitä suojana ja turvapaikkana ja ihmiselle se on juomavettä. Todellisuudessa ei ole havaittavissa mitään olemassa olevaa vettä, tulta eikä nektaria. Jos se olisi olemassa, kaikkien pitäisi nähdä se samalla tavalla tai olla yhtä mieltä ainakin jostain. Siksi sitä kutsutaan omaksi havainnoksi. Niin siihen voi suhtautua.

On uusi tieteellinen löytö, että järvessä ei ole kalaa, mutta kun kala jää koukkuun, sillä hetkellä se ilmestyy. Jotkut tiedemiehet sanovat myös, että kaikki oman on mielemme tuotetta. Tämä paikka luodaan, tuo paikka tuotetaan, ja kun tuota paikkaa käytetään, käytetään projektioita. Koska tyhjyys on niin laaja ja rajaton, sen pelkkä pohdiskelu puhdistaa paljon karmisia heikkouksia (kleshoja) Se on hämmästyttävää. Talo on ollut pimeä miljoonia vuosia, ja kun lamppu syttyy, pimeys poistuu heti. Tyhjyyden ymmärtämistä kutsutaan viisaudeksi tai älykkyydeksi. Tuo äly on lääke, jolla kielteisyydet puhdistetaan. Olemme nyt käsitelleet myötätunnon ja tyhjyyden yhdistämistä ja sitä, miten sitä harjoitetaan.

Miten tyyneysmietiskely (shamatha) ja viisausmietiskely (vipashyana) sitten yhdistetään? Ajatukset ja tunteet häiritsevät yleensä mietiskelyä. On kuitenkin mahdollista käyttää niitä mietiskelyn apuna. Miten? - Mietiskellään, ja kun tunne tai ajatus syntyy, katsotaan sitä, ollaan siitä tietoinen. Tutkitaan, mitä oma mieli tekee, muuta ei tarvita. Ajatusta ei tarvitse hylätä, sitä ei tarvitse erikseen luoda eikä seurata. Eikö olekin helppoa? Tehdään lyhyt meditaatio. Vaikka ajatus seuraisi toistaan, voi silti katsoa niitä kaikkia. Ei ole tarpeen pitää yhtä ajatusta paikallaan. Aloitetaan rentouttamalla mieli. Rentoutukaa kokonaan… katsokaa nyt ajatuksia… Niitä katsotaan samalla tavalla kuin eilen katsoimme esinettä ja tarkkailimme ääntä. Katsokaa nyt ajatusta… Ja rentoutukaa taas. Siinä se oli. Miten se sujui, pystyittekö katsomaan ajatusta?

Kysymys: Jos ei näe ajatuksia vaan kuvia, voiko niitä seurata?

Rinpoche: Kyllä, voi katsoa kuvia ja tunteita, sellaisia kuin pitkästyminen, epäselvyys, suuttumus, kiintymys, kateus ja huimaus. Kun eilen katsoimme muotoa, siitä tuli mietiskelyn tuki, eikö niin? Tällä kertaa omista ajatuksista tulee mietiskelyn tuki. Jos ajatuksia on miljoona, tukia on miljoona. Se on hienoa. Lyhyesti sanottuna tyyneysmietiskelyn piirre on tarkkaavaisuus, valppaus. Se on yksipisteisesti keskittyneen mielen häiriöttömyyttä. Jos on valpas, mietiskely säilyy huolimatta siitä, onko ajatuksia vai ei. Silloin syntyy kolme erilaista kokemusta.

Ensimmäinen kokemus on, että kun katsoo ajatusta, sitä ei näe. On vain tavallisesti, eikä mitään tapahdu. Se on itse asiassa oikein hyvä. Havaitaan, että aiempi ajatus on lakannut, ja uutta ei ole vielä syntynyt, ja niiden välissä on selkeä aukko, luonnollinen väli, jota kutsutaan luonnolliseksi mieleksi ja myös vipashyanaksi. Aloittelijan kohdalla tuo aukko kestää vain 1- 2 sekuntia.

Toinen kokemus on sellainen, että ajatusta katsoessa toinen ajatus ilmestyy ja katsoo sitä. Ajatukset seuraavat toinen toistaan ja pystyy tunnistamaan niistä jokaisen sen syntyhetkellä. Kun ajatukset lopulta lakkaavat, tilaa kuvataan kuin tyyneksi merenpinnaksi. Se on harjoituksen tulos, kun on voinut tunnistaa erikseen kaikki ajatukset niiden ilmestyessä. Silloin on vapaa omasta mielestään.

Kolmanneksi, kun katsoo ajatusta, mitään ei ole. Pysytään olemattomuudessa jonkin aikaa. Tämä kehittyy asteittain, niin että ensin ajatus syntyy ja sitä katsotaan ja samalla se häviää. Näin tehdään yhä uudelleen. Toiseksi tunnistetaan jokainen erillinen ajatus samalla kun ne ilmestyvät. Kolmanneksi, sillä hetkellä kun ajatusta katsoo, se häviää avaruuteen. Harjoituksen kautta saavuttaa vaiheen, jossa on vapaa katsojasta, katsomisesta ja katsottavasta kohteesta, ja silloin näkee luonnollisen mielen todella. Näin vapautuu kaikesta kärsimyksestä ja takertumisesta ja väärinkäsitykset romahtavat. Se oli tämän päivän pääaihe.

Yhteenvetona sanottakoon, että kun haluaa harjoittaa buddhadharmaa, voi aamulla heti herättyään turvautua ja kehittää sitten bodhimielen ajattelemalla, että kaikilla teoillaan tahtoo auttaa poikkeuksetta kaikkia tuntevia olentoja vapautumaan. Se tehdään aamulla. Keskipäivällä, samalla kun jatkaa tavallisia toimiaan, voi harjoittaa tyyneysmietiskelyä ja tyhjyyden mietiskelyä vuoronperään. Illalla täytyy omistaa päivän ansio, kaikki hyvät teot mitä onkaan tehnyt, kaikille tunteville olennoille samoin, kuin boddhisattvat ovat menneisyydessä omistaneet. Kuvitellaan, että buddhat ja bodhisattvat ovat edessä, ja he todistavat omistamista katsomalla, tuntemalla ja tietämällä mitä omistetaan. Se visualisoidaan.

Tähän päättyy päivän opetus, opetus on myös pysymätöntä. Rinpoche arvostaa kuitenkin sitä, että olette kuunnelleet kiinnostuksella. Kiitos! On kylmä, ja olisi voinut jäädä sänkyyn nukkumaan. Rinpoche haluaa kiittää myös kaikkia, jotka näkivät vaivaa tilaisuuden onnistumiseksi. Omistamme siitä kertyneen ansion, sekä ansion kuuntelemisesta ja opettamisesta ja mitä muuta hyödyllistä onkaan kaikkien olentojen vapautumiseksi sekä nykyisten sairauksien, nälänhätien, sotien ym. puhdistamiseksi ja rauhoittamiseksi,.

Kysymys: Rinpoche, kertoisitteko hiukan projekteistanne Intiassa?

Kääntäjä: Rinpochella on projekti. Hän aikoo rakentaa luostarin Bodhgayaan, Mahaboddhi stupan pohjoispuolelle. Se on päästupa, ja luostari tulee 15 - 18 minuutin kävelymatkan päähän siitä. Siitä tulee paikka harjoitukselle ja opiskeluun. Vuosittaisten mönlam-rukousten aikana Bodhgayaan kerääntyy noin 3000 nunnaa ja munkkia rukoilemaan. Temppeli ja luostari on heidän käytössään. Sitä käytetään myös vuosittaisiin kagyu -perimyslinjan talvikokouksiin. Edistyneet buddhalaisuuden harjoittajat Intiasta, Nepalista, Bhutanista ym. maista kokoontuvat vuosittain kuukaudeksi keskustelemaan näkemyksistään ja väittelemään. Ehkäpä heitä tulee kauempaakin lopulta, tanskalaiset, suomalaiset ja muut voivat osallistua keskusteluun. Se voi olla myös länsimaalaisten opinahjo ja heille voidaan järjestää seminaareja. Rinpoche toivoo myös voivansa rakentaa pienen terveysaseman paikallista väestöä varten. Bodhgaya on valittu, koska se on tärkeä paikka, Buddha saavutti siellä valaistumisen.